Vastaus riippuu siitä, miten puhekyky määritellään. Papukaijat eivät muodosta puhetta samalla tavalla kuin ihmiset, mutta pystyvät muodostamaan selkeästi havaittavia sanoja käytännössä viheltämällä.

Monet linnut myös käyttävät sanoja ja sanontoja juuri oikeissa paikoissa. Puhetta ja kognitiivisia kykyjä on tutkittu harmaapapukaijoilla, joista tunnetuin lienee edesmennyt Alex. Kyseinen lintu oppi useita sanontoja sekä konsepteja, kuten suurempi, pienempi, sama ja eri.

Voidaankin sanoa, että papukaijat voivat oppia puhumaan (varmaa tämä ei koskaan ole). Kannattaa kuitenkin muistaa, että mahdollinen puhekyky ei tulisi olla syy valita papukaijaa lemmikiksi, sillä papukaijan pitämiseen lemmikkinä kuuluu paljon muutakin.

Karanneen linnun voi saada takaisin, joten toivoa ei kannata menettää, vaikka lintu lentää ulos ikkunasta. Joskus linnut ovat selvinneet yön yli jopa talvella pakkasella, ja kesällä voivat selvitä pidempiäkin aikoja.

• Miksi lintu karkaa -artikkeli karkaamisen ennaltaehkäisystä ja syistä
• Miten toimia, kun lintu karkaa -artikkeli linnun takaisinsaamisesta
• HelpParrot ry – lintukarkulaisiin erikoistunut yhdistys

Linnun renkaassa voi olla erilaisia kirjain-ja numerosarjoja. Usein umpirenkaasta voi löytyä syntymämaa, -vuosi sekä kasvattajan tunnus ja juokseva numero. Suomalaisista renkaista löytyy usein tunnus FI.

Aina linnun renkaan numero- ja kirjainsarjojen merkitys ei ole selkeä, sillä merkintätavat vaihtelevat maiden ja pesittäjien/kasvattajien välillä. Renkaan tietojen kanssa kannattaa siis lähteä siitä liikkeelle, että selvittää ensin linnun lähtömaan ja tämän jälkeen ottaa yhteyttä paikalliseen lintuyhdistykseen, joka voi ehkä auttaa asiaa eteenpäin. Mikäli rengas on suomalainen (sisältää yleensä kirjaimet FI), kasvattajatunnuksen perusteella voi yrittää saada käsiinsä kasvattajan, jolta kysyä linnun tarkempia tietoja ja syntymäaikaa.

Lemmikkilintuaiheisten kirjojen kanssa joutuu olemaan tarkkana. Suurin osa saatavilla olevista kirjoista sisältää ainakin osittain vanhentunutta tietoa. Esimerkiksi suurin osa lajikohtaisista kirjoista sisältää osittain hyvää ja ajantasasta tietoa, mutta samalla paljon vanhaa tietoa.

Erityisen huono tilanne on suomenkielisten kirjojen kanssa: suurin osa kirjastoista saatavista kirjoista on jo vähintään vuosikymmenen vanhoja. Toisaalta englanninkieliset kirjat monesti heijastavat USA:n kulttuuria, jossa esimerkiksi siipisulkien typistäminen on yleistä – toimenpide, joka on nykyään Suomessa lailla kielletty.

Suomeksi:

• Jarmo Tuutti: Papukaijan koulutuksen perusteet
• Jarmo Tuutti: Papukaija lemmikiksi (PDF)
• Helena Telkänranta: Pienlemmikkien virikeopas
• Helena Telkänranta: Millaista on olla lemmikki?
• Perhemediat: Minun lemmikkini – Papukaija
• Perhemediat: Minun lemmikkini – Undulaatti

Englanniksi:

• Barbara Heidenreich: Parrot Problem Solver
• Barbara Heidenreich: Good Bird!: A Guide To Solving Behavioral Problems In Companion Parrot
• Rebecca O’Connor: A Parrot for life
• Karen Pryor: Don’t shoot the dog (ei käsittele suoraan lintuja, mutta hyvä kirja oppimisesta ja kouluttamisesta)

Joillain lajeilla on selkeitä merkkejä, jotka kertovat linnun sukupuolen. Näitä ovat esimerkiksi:

• Undulaatilla naarailla haaleansininen tai ruskea vahanahka, koirailla kirkkaansininen tai vaaleanpunainen.
• Neitokakadukoirailla ensimmäisen sulkasadon jälkeen pyrstöstä katoavat raidat, sekä maski yleensä kirkastuu
• Avoparikaijakoiraat vihreitä, naaraat punaisia
• Kauluskaijoilla parin vuoden iässä koiraille tulee näkyviin rengas kaulaan
• Jos lintu on muninut, se on varmasti naaras

Neitokakaduilla, undulaateilla sekä joillain kaijasilla on mahdollista tunnistaa sukupuoli sukupuolisidonnaisten värimuunnoksien pohjalta joissain tilanteissa. Tämä vaatii kasvattajalta osaamista laskea värien periytyminen oikein.

Suurin osa edelläkin mainituista lajeista (paitsi avoparikaijat) näyttävät poikasina naarailta, eikä tällöin ole varmaa tapaa sanoa sukupuolta vain lintua tarkkailemalla. Esimerkiksi käyttäytymiseen pohjautuvat arviot ovat aina arvailua, eivätkä varmoja.

Suurimmalla osalla lajeja ainoa tapa varmistua sukupuolesta on DNA-testi, jossa laboratorioon lähetetään muutama linnun rintahöyhen. Laboratorio lähettää takaisin sertifikaatin, josta käy ilmi linnun sukupuoli.

Lemmikkilinnun kuollessa päällimmäinen tunne on luonnollisesti suru. Surusta huolimatta kannattaa muistaa, että linnun menehtyessä yllättäen tai erikoisin oirein, on hyvä valinta lähettää linnun ruumis ruumiinavaukseen ja pyrkiä sitä kautta selvittämään linnun kuolinsyy. Jos talossa on muitakin lintuja tai eläimiä, voi tämä toimintatapa pelastaa muiden lemmikkien hengen. Varsinkin epäiltäessä tarttuvaa tautia tai myrkytystä, korostuu ruumiin toimittaminen tutkittavaksi entisestään. Kuolemaa edeltävistä oireista kannattaa mainita patologille, joka suorittaa ruumiinavauksen: patologi saa kuvauksesta lisää tietoa mahdollisesta kuolinsyystä ja pystyy kohdistamaan resursseja tarkempiin tutkimuksiin niiltä osin.

Ohjeita linnun lähettämisestä ruumiinavaukseen: Laita menehtynyt lintu jääkaapiin sanomalehteen käärittynä. Linnun ruumista ei suositella pakastettavaksi, sillä pakastaminen aiheuttaa kudoksissa solutason muutoksia, jotka voivat vaikeuttaa diagnoosin tekemistä. Pyri toimittamaan ruumis avaukseen mahdollisimman pian. Paketissa tulee olla riittävästi imeytysainetta (sanomalehtipaperia, talouspaperia tai muuta sellaista), jotta kaikki näytteestä valuva neste voi imeytyä siihen. Teippaa pakkaus kiinni leveällä teipillä, käytä mieluiten kelta-mustaa huomioteippiä. Laatikkoon tulee kirjoittaa teksti ”Eläinperäinen näyte – vapautettu”. Lähetyskulut kuuluvat lähettäjän maksettavaksi. Paketti pitää aina viedä Postin palvelupisteeseen, eikä sitä saa jättää pakettiautomaattiin. Lähetyksessä käytetään Särkyvä-lisäpalvelua. Näytteet pitää lähettää pakettina Postin toimipisteistä maanantain ja keskiviikon välillä, jotta ne eivät jää viikonlopuksi Postin toimitiloihin. Tutkimuksien valmistuttua patologi laatii kirjallisen tutkimusvastauksen, jonka valmistuminen kestää yleensä 2–4 kuukautta. Mikäli tutkimuksissa todetaan sellaisia muutoksia, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä, ottaa tutkija yhteyttä eläimen omistajaan. Eläimen ruumiinavaus maksaa noin 130–240 euroa, linnun painosta riippuen.

• Kun lintu kuolee -artikkelissa ajankohtaiset tarkemmat ohjeet.

Neitokakaduilla esiintyy lukuisia erilaisia värimuotoja. Perusvärinä pidetään harmaata, joka on villinä elävien noitokakadujen pääasiallisin värimuoto. Muita mahdollisia värimuotoja ovat mm. kaneli, harlekiini, helmiäinen, valkokasvo, lutino, ja dominoiva hopea. Neitokakadu voi kantaa myös eri värien yhdistelmiä, eli neitokakadu voi yhtä aikaa olla esimerkiksi kaneli-harlekiini-helmiäinen.

Undulaateilla värimuotoja ja niiden yhdistelmiä on vieläkin enemmän. Apua värin määrittämiseen kannattaa kysyä lajikohtaisista somekanavista, esim. Neitokakadut tai Undulaatit -Facebook-ryhmistä.

Lintujen odotettu elinikä vaihtelee paljon eri lajien väleillä, lähtien joidenkin pienten lintujen muutamasta vuodesta isojen papukaijojen kymmeniin vuosiin. Suuntaa-antava lista:

• Siniviiriäiset 3–5 vuotta
• Seeprapeipot ja monet muut peipot noin 5 vuotta, mutta mahdollisesti paljon pidempäänkin
• Undulaatit 10+ vuotta, englantilaiset 7–9 vuotta
• Neitokakadut 15–25 vuotta
• Suurin osa isoista papukaijoista jopa 50+ vuotta

Kannattaa kuitenkin muistaa, että läheskään kaikki linnut eivät elä potentiaalista elämäänsä, vaan monet kuolevat nuorempina esimerkiksi sairauksien tai onnettomuuksien takia. Esimerkiksi eräässä liki 500 undulaattia kattaneessa tutkimuksessa undulaatin keskimääräinen elinikä oli vain 3,75 vuotta, kun taas ikäennätys on undulaatilla 21 vuotta.

Vaikka ketjun kiinnittäminen olisikin helpompaa, kuin valjaiden pukeminen, ei tätä tapaa tule käyttää. Toisin kuin monilla saalistavilla linnuilla, Suomessa lemmikkeinä elävien lintujen jalkojen luut ovat huomattavasit heikommat. Äkillinen nykäisy voisi murtaa luita linnun jalasta. Joissain maissa nilkkarenkaasta kiinnittäminen on laitonta.

Lemmikkilintujen lajikirjo on suuri. Eri lajien luontaiset elinolot, koko ja fysiikka vaihtelevat paljon. Tästä huolimatta kaikki lajit ovat lintuja, jolloin niihin pätevät tietyt perusominaisuudet ja perustarpeet.

On mahdoton sanoa suoralta kädeltä, mikä laji sopisi kenellekin, mutta muutamia suuntaa-antavia kysymyksiä voidaan kysyä:

• Haluatko viettää enemmän aikaa linnun kanssa (papukaijalinnut) vai seurailla parven toimintaa (suoranokat ja pienemmät papukaijat)?
• Miten suuret tilat voit tarjota linnulle? Hanki vain lajia, jolle voit tarjota riittävät tilat.
• Asutko omakotitalossa, tai miten kovaa huutoa naapurisi (tai perheenjäsenenis) kestävät?
• Ja ennen kaikkea: millaisia lintuja jaksat aktiivisesti hoitaa mahdollisesti jopa seuraavat vuosikymmenet.

Linnusta haaveilevan kannattaa perehtyä huolella erilaisiin saatavilla oleviin lajeihin, jututtaa lintujen omistajia sekä vierailla mahdolisuuksien mukaan yhdistyksen tapahtumissa. Esimerkiksi mökkiviikonlopun aikana pystyt tutustumaan useisiin eri lajeihin.

Huomioimisen arvoista on, että nykyään lintuja suositellaan pidettävän aina lajitoverin kanssa. Halutessasi lemmikkilintua, haluathan siis vähintään kaksi.

Usein tämän kysymyksen kuulee kysyttävän etsittäessä aloittelijan papukaijaa. Kysymys ei ole kovin helppo. Vaikka toisaalta jotkin lajit ovat jossain mielessä toisia helpompia, tärkeintä on valita laji, josta on aidosti kiinnostunut ja jota on valmis hoitamaan sen (tai oman) eliniän ajan.

Yleisesti suoranokat ja papukaijoista mm. undulaatti, neitokakadu ja kaijaset mielletään hieman helpommiksi lajeiksi. Tällöinkin tosin pitää muistaa, että nämäkään eivät ole erityisen helppoja lemmikkejä, ja vaativat mm. riittävät tilat, hyvän ruokavalion sekä riittävästi virikkeitä.

Tärkeintä on löytää oma laji. On kohtuutonta olettaa, että ihminen ostaisi neitokakadun, odottaisi 20 vuotta ja vasta sitten hankkisi sen lajin, joka häntä kiinnostaa oikeasti. Vastuuntuntoinen ja asioihin huolella perehtynyt aikuinen ihminen voi pärjätä myös isomman lajin edustajien kanssa ilman aikaisempaa kokemusta.

Tällöin asioihin pitää perehtyä huolella. Parin vuoden ajan omassa päässä asioiden miettiminen ei ole sama asia, kuin parin vuoden aikana asioiden opiskelu ja eri lajeihin tutustuminen sekä harrastajien tapaaminen.

Monilla isoilla lajeilla on kuitenkin erilaisia haasteita verrattuna pienempiin ja näennäisesti helpompiin lajeihin. Esimerkiksi amatsonit vaativat omistajaltaan herkkyyttä, sillä ne voivat käyttäytyä helpommin aggressiivisesti. Sinikelta-araa pidetään usein leppoisana lajina, mutta se vaatii valtavat tilat ja voi nokallaan tehdä selvää kodin irtaimistosta, jos mielekkäät virikkeet loppuvat. Niistä ja esim. isoista kakaduista voi lähteä todella kova ääni.

Lähtökohdilla on myös väliä: markkinoilla on välillä isoja papukaijoja halvallakin ja kiireellä myynnissä, usein käytöshäiriöiden takia. Aloittelevan harrastajan ei kannata hankkia liian haastavaa yksilöä vain koska lintu on edullinen ja juuri siinä hetkessä saatavilla.

Lyhyt vastaus: et mistään varmasti. Vaikka jotkin lajit voivat oppia puhumaan toisia todennäköisemmin, ei ole mitään takeita, että ostamasi yksilö sanoisi sanaakaan.

Papukaijaa ei koskaan pidä ottaa lemmikiksi vain oletettujen puheenlahjojen takia, sillä arki linnun kanssa on jotain aivan muuta, kuin kiva ajatus olkapäällä istuvasta pölisevästä linnusta. Ennen papukaijan hankkimista perehdy huolella siihen, mitä todellinen arki linnun omistajana on.

Artikkeli: Puhuva papukaija ei ole helppo lemmikki

On viisasta tutustua lintuihin, joita harkitsee hankkivansa, jotta näkee paremmin, millaisia ne ovat. Kaijuli ry järjestää tapahtumia (lintupäivät, mökkiviikonloput, seminaarit), joissa pääsee juttusille omistajien kanssa lintuihin tutustumaan livenä. Lintuaiheisista someryhmistä voi myös kysellä, pääsisikö jonkun kotiin tutustumaan lintuarkeen.

Linnut allergisoivat siinä missä muutkin eläimet. Kuitenkaan kissa- tai koira-allerginen ihminen ei ole välttämättä lintuallergikko. Allergiat ovat hyvin yksilöllisiä, ja valitettavasti ei ole täysin varmaa vastausta siihen, uskaltaako allerginen ihminen ottaa lintua lemmikiksi. Vaikka testaisi miten paljon tahansa, allergia voi puhjeta silti.

Lintuallergian voi todentaa käymällä RAST- verikokeissa (RAST= seerumin IgE-vasta-aineet, josta voidaan määrittää mm. höyhenet, epiteeli eli ihosolut, kanarialintu, undulaatti, peippo, iso ja pieni papukaija, ja ulosteet) tai Prick-testissä (ihopistoskoe). Molempiin pääset oman lääkärisi tai yksityisen lääkärin kautta. RAST-määrityksiä voidaan ottaa lähes jokaisessa terveyskeskuksessa, mutta Prick-testejä tehdään vain isoimmissa sairaaloissa ja yksityisklinikoilla. Muita tapoja selvittää oma allergisuutensa on käydä kylässä lintuja omistavan ihmisen luona. Vietä siellä aikaa ja pistä merkille kaikki oireet, jos niitä ilmenee. Yleensä linnut aiheuttavat allergisessa ihmisessä hengitysvaikeutta, nenän tukkoisuutta, aivastelua ja silmien vuotamista. Harvinaisempia oireita ovat iho-oireet.

Osa lintulajeista voi olla allergisoivampia kuin muut. Esimerkiksi powder down -lajit (neitokakadu, harmaapapukaija ja isot kakadut) tuottavat hienojakoista pölyä, joka voi altistaa enemmän allergioille ja allergiselle astmalle. Näiden lajien kanssa myös terveillä ihmisillä kannattaa olla ilmanpuhdistin ja linnut pitää poissa makuuhuoneesta. Linnut pölisevät erittäin paljon ja hyvinhienojakoista pölyä, joten osa itsediagnosoiduista allergioista ei ole allergiaa, vain voimakasta pölyaltistusta. Siihen auttavat laadukkaat ilmanpuhdistimet ja ahkera siivous.

Ns. sisäsyntyinen astma ei välttämättä ole este hankkia lintuja. Jos sinulla on allerginen astma, voit todennäköisesti unohtaa lintuharrastuksen kotonasi.

Kannattaa selvittää perin pohjin lääkärisi kanssa astman ja allergioiden laatu ennen kuin menet ostamaan lintuja. Surullista kyllä, myyntipalstat ovat täynnä allergian takia kotia etsiviä lintuja. Huolellinen valmistelu ja asiat etukäteen selvittämällä sekä testaamalla oman allergisuutensa, ”kiertoon” joutuvia lintuja olisi paljon vähemmän.

Lintuja voi ostaa muutamasta eri paikasta: kasvattajilta, pesittäjiltä sekä eläinkaupoista. Näiden lisäksi voit löytää uutta kotia etsivän linnun toiselta harrastajalta. Huomioithan, että arojen, harmaapapukaijojen, amatsonien ja muiden isojen papukaijalajien myyminen eläinkaupoissa on nykyään lailla kiellettyä Suomessa. Säännös ei estä papukaijojen välitystoimintaa siten, että eläinkauppias tilaa eläimen kasvattajalta tai eläintukusta suoraan eläimen ostajalle.

Kotimaisia kasvattajia ja pesittäjiä löytää yleisimmiltä lajeilta helpommin. Monia isoja lajeja ei kasvateta Suomessa, joten linnun voi joutua hakemaan ulkomaiselta kasvattajalta. Kasvattajan valinnassa kannattaa olla tarkkana, jotta saisit hyvän, terveen ja kaikki tarvittavat paperit omaavan poikasen.

Markkinoilla on usein myös uutta kotia etsiviä aikuisia lintuja. Esimerkiksi 10 vuotta ei ole pitkä ikä useita vuosikymmeniä elävälle linnulle. Kodinvaihtajalintu voi kuitenkin tarvita erityistä osaamista, mikäli sillä on mukanaan edellisestä kodista opittuja ongelmallisia käytösmalleja tai muita haasteita. Ota selvää myyjästä ja linnun entisistä oloista ja varmistu siitä, oletko itse valmis ja kykenevä työskentelemään kodinvaihtajalinnun mahdollisten haasteiden kanssa.

• Ostajan opas on linnunostajan tietopaketti, joka kannattaa lukea ennen linnun ostamista.

CITES on kansainvälinen sopimus, joka säätelee uhanlaisten lajien kauppaa myös Suomessa ja se koskee myös vankeudessa syntyneitä lemmikkilintuja. Selvitä ensin, onko haluamasi laji CITES-sääntelyn piiriin kuuluva vai ei, ja jos on, kuuluuko se CITES II/B vai I/A -liitteeseen. Saat tämän helposti selville yhdistyksen lajitietokannasta. Lain mukaan tarvitset seuraavat paperit Suomen sisäisessä kaupassa:

Ei-CITES-laji:

• Ei lain vaatimuksia Suomen sisäisessä kaupassa.
• Yhdistys suosittelee alkuperätodistuksen ja kauppakirjan tekoa.

CITES II/B-liitteen laji:

• Alkuperätodistus
• Kauppakirja kasvattajalta ostaessa, tai kodinvaihtajaa ostaessa kaikki kaupakirjat nykytilanteesta kasvattajalle asti.

CITES I/A-liitteen laji:

• EU-todistus
• Kauppakirja kasvattajalta ostaessa, tai kodinvaihtajaa ostaessa kaikki kaupakirjat nykytilanteesta kasvattajalle asti.

Jos ko. papereita ei ole, lintua ei saa myydä eikä ostaa, vaan se pitää luovuttaa vastikkeetta.
Ota huolellisesti selvää paperiasioista ennen ostamista.

• Paperiasiat haltuun -artikkeli perehdyttää lintujen tarvitsemiin papereihin alkeistä lähtien.

CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of wild flora and fauna) on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa luonnosta pyydettyjen uhanalaisten lajien kauppaa. CITES-säännösten noudattamatta jättäminen voi olla ympäristölain rikkomus. Lisäksi koska monet papukaijat ovat luonnossa uhanalaisia, on erittäin tärkeää, että niiden määrää ei pienennetä luonnossa pyydystämällä lemmikkikauppaa varten.

Lisätietoa:

• Lemmikkilintujen tuonti EU-jäsenvaltioista, Norjasta ja Sveitsistä Suomeen sekä lemmikkilintujen vienti Suomesta EU-jäsenvaltioihin, Norjaan ja Sveitsiin (Ruokavirasto)
• Lintujen tuonti Suomeen EU:n ulkopuolisista maista (Ruokavirasto)
• Suomen ympäristökeskus
• CITES-sopimuksen kotisivu

CITES I/A-liitteen lintujen myyntiä kontrolloidaan tiukimmin ja niiden myynti tarvitsee aina viranomaisen luvan. Jos haluat tietää, kuuluuko tietty laji CITES:n piiriin ja mihin CITES-liitteeseen, vieraile: speciesplus.net -sivustolla. ja kirjoita lajin tieteellinen tai englanninkielinen nimi hakukenttään ja paina ”search”-näppäintä. Saat linnun CITES-statuksen helposti selville myös yhdistyksen suomenkielisestä lajitietokannasta.

Tärkeintä on, että uusi lintu pääsee rauhassa kotiutumaan. Muuttaminen on usein stressavaa linnulle, joten tavoitteena on pitää muut stressin lähteet minimissä. Tähän lukeutuu myös linnun omistaja, jonka tulee antaa linnulle omaa tilaa ja aikaa. Vaikka uuden linnun saapuminen taloon onkin innostavaa, älä silti jää tuijottamaan lintua häkin vierelle vaan anna linnun kotiutua rauhassa.

Lintu kannattaa pyrkiä saamaan suoraan häkkiin, joko laittamalla kuljetushäkki uuden häkin pohjalle, tai laittamalla ovet kohdakkain niin, ettei lintu voi päästä karkuun.

Alkuun linnun kannattaa antaa olla häkissä aivan rauhassa. Ruoan ja veden voi vaihtaa rauhallisesti, liikoja lintua tuijottamatta. Yleensä on paras antaa linnun kotiutua jopa pari viikkoa ennen, kuin sen päästää vapaaksi. Näin on todennäköisempää, että se osaa myös takaisin häkkiin.

• Linnun tuominen kotiin -opas kertoo aiheesta lisää.

Paras vaihtoehto linnun kuljettamiseen on matkahäkki tai pieni lintuhäkki, josta löytyy linnuille sopivia orsia. Monesti myös muiden lajien häkit, kuten kissan kuljetushäkki tai koirien näyttelyhäkit voivat toimia, kunhan pinnojen väli on tarpeeksi pieni. Joitain pieniä lintuja, kuten peippoja, viiriäisiä ja joissain tilanteissa undulaatteja, voidaan kuljettaa lyhyitä matkoja myös pahvilaatikossa.

Huomioi seuraavat asiat:

• Lintujen matkahäkki kannattaa yleensä peittää edes osittain, jotta linnulla olisi turvallisempaa häkissä. Aremman häkin lintuhäkki tulisi peittää aina kokonaan.
• Matkahäkki tulee pitää lämpimänä kylmemmillä ilmoilla.
• Varmista, että häkin pohja on tiukasti kiinni häkissä sekä häkin ovi pysyy kiinni.
• Jos kuljetat häkkiä autossa, häkki tulee kiinnittää turvavöin tai muutoin tukea tukevasti paikoilleen matkan ajaksi.
• Mahdollisuuksien mukaan (yleensä haettaessa papukaija kasvattajalta) linnun olisi hyvä mennä vapaaehtoisesti matkahäkkiin, jotta vältytään turhalta stressiltä.
  

Lyhyt vastaus: et. Pieni pyöreä lintuhäkki vaikuttaa olevan samanlainen median luoma stereotypia, kuin kultakalakulho. Kumpikin vaihtoehto on käytännössä eläinrääkkäystä.

Mikä tahansa lintu tarvitsee paljon suuremman häkin, kuin esim. elokuvissa nähtävä pieni pyöreä häkki. Tämä ei tietenkään koske usean neliömetrin aviaariota, jos se sattuu olemaan pyöreä. Tosin linnun kannalta olisi parasta, jos häkissä olisi ainakin yksi häkin seinä huoneen seinää vasten, tai jokin muu turvallinen nurkka.

Lemmikkilinnuille tulee tarjota mahdollisimman suuri häkki. Valitettavasti monissa paikoissa linnuille myydään yhä aivan liian pieniä häkkejä. Häkissäkin linnun olisi hyvä mahtua tekemään edes pieniä lentopyrähdyksiä. Hyvä lähtökohta häkkien minimimitoille ovat entiset Maa- ja metsätalousministeriön suositukset. Vaikka nämä eivät otakaan huomioon kaikkia asioita, ovat ne suuntaa antavia, eikä niistä pitäisi ainakaan tinkiä.

Häkin kokoon vaikuttavat eniten linnun koko sekä sen häkissä viettämä aika. Suositukset ovat ehdoton vähimmäiskoko linnulle, joka saisi olla 3–4 tuntia päivässä vapaana lintuturvalliseksi tehdyssä huoneessa. Jos lintu on koko päivän vapaana, voi pienempikin häkki riittää. Jos se taas ei pääse päivittäin vapaaksi, tarvitsee se käytännössä usean neliömetrin lentohäkin.

Lisäksi lintuhäkin tulisi mahdollistaa linnulle mahdollisimman hyvin sen tyypillistä liikkumista luonnossa. Esimerkiksi monet lyhytpyrstöiset lajit (kuten amatsonit) ovat taitavia kiipeilijöitä, joten ne tarvitsevat tilaa tätä varten. Monet pitkäpyrstöiset lajit (kuten neitokakadut) taas tarvitsevat tilaa lentää, sillä ne eivät ole aivan näin taitavia kiipeilijöitä.

Lisätietoa:

• Laske tällä laskurilla, onko häkkisi tarpeeksi iso
• Lintuhäkkien vähimmäiskoot löydät Tarvikkeet-oppaan taulukosta
• Papukaijojen häkkikokovaatimukset pakollinen paha (papukaija.fi)

Riittävän suuria häkkejä voi olla haasteellista löytää, tai ne voivat maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja. Monet harrastajat ovatkin päätyneet rakentamaan häkin itse. Tärkeintä on varmistaa, että käyttää myrkyttömiä materiaaleja, ja tekee häkistä linnun kannalta turvallisen.

Lisätietoa:

• Papukaija.fi: Ohjeita häkkien, tarvikkeiden ja lelujen itse rakentamiseen

Turvallisesta ja myrkyttömästä materiaalista. Pienille linnuille kelpaavat hyvin puurunkoiset häkit (käsittelemätön puu), mutta isommat voivat jyrsiä itsensä näiden läpi. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat metallista hitsattu ja pulverimaalattu häkki, sekä alumiinirunkoinen häkki.

Häkin seinän materiaalina voi käyttää mm. vaneria, ja vesivaneri toimii isommillakin linnuilla, sillä ne eivät yleensä saa mistään kiinni jyrsiäkseen sitä.

Tärkeää on varmistaa, ettei lintu saa päätään häkin verkon läpi. Pinnavälin siis tulee olla lajille sopiva.

Koukkunokat kiipeilevät verkossa, joten sinkitystä verkosta voi irrota sinkkiä ajan mittaan. Erityisesti kuumasinkittyä (kemikaalisesti sinkitty) verkkoa tulee välttää. Turvallisimmat vaihtoehdot ovat ruostumaton teräs sekä pulverimaalattu verkko. Suoranokkaisten lintujen kohdalla häkkiverkon materiaalilla ei ole niin paljoa väliä, sillä ne eivät kiipeile verkossa.

Verkko tulee asettaa (esim. puusta tehtyihin) kehyksiin, että sen saa pingotettua tiukaksi ja suoraksi. Epätasainen ja ruttuun jäävä verkko voi aiheuttaa vaaratilanteita. Rakentajan on myös varmistettava, ettei verkosta jää töröttämään esimerkiksi rautalanganpätkiä. Lintuhäkin pohja ei saa olla verkkoa.

Lintuhäkkiä ei yleensä kannata lähteä maalaamaan, sillä ainakaan maalit eivät ole turvallisia. Poikkeuksena metallirunkoisen häkin pulverimaalaus, joka olisi suositeltavaa. Tällainen maali jää tiukemmin kiinni, ja tätä käytetään myös tehdasvalmisteisissa häkeissä. Pulverimaali peittää alleen mahdollisen sinkkikerroksen, ja estää ruostumista.

Lelujen värjäämisessä käytetyt elintarvikevärit sekä marjat voisivat toimia puurunkoisissa häkeissä, mutta niillä voi olla vaikea saada tasaista väripintaa.

Yleensä lintuhäkki kannattaa pimentää yöksi, jotta linnulle voi tarjota riittävän pitkät yöunet, erityisesti Suomen kesän pitkien päivien ajan. Lisäksi omistajaperheen puuhailut illalla voivat häiritä linnun nukkumista. Yleensä paras ratkaisu on säilyttää läpi vuoden 12/12 tunnin unirytmi.

Monesti pelkkä tavallinen tumma verho ei pimennä häkkiä täysin, joten kannattaa käyttää pimennyskangasta. Ison häkin kohdalla voit laittaa kattoon häkin ympärille verhokiskot, joista ripustat verhot roikkumaan. Lintuhuoneen voi pimentää kokonaan pimennysverhoilla ikkunassa.

Paras vaihtoehto on aina luonnonpuu. Häkin mukana tulleet muoviset tai puiset “harjanvarsiorret” voi heittää suosiolla pois. Eri paksuiset luonnonorret (lähtien erittäin ohuista aina liioitellun paksuihin) auttavat myös pitämään linnun kynnet lyhyinä sekä niistä saa hyvän otteen.

Erilaisia ja -muotoisia orsia kannattaa laittaa kulkemaan ympäri häkki niin, että lintu pääsee liikkumaan siellä luonnollisella liikkumistavalla. Orsia kannattaa olla eri kulmissa, jotta ne kuluttavat kynsiä eri paikoista. Mielekkäästi sijoitellut orret tekevät ympäristöstä myös mielenkiintoisemman linnun kannalta.

Orret kannattaa pyrkiä sijoittelemaan niin, että lintu ei voi ylemmiltä orsilta ulostaa alemmille, tai ainakaan ruoka- ja vesikulhoonsa. Orsia pitää myös silloin tällöin vaihtaa uusiin, sillä papukaijalinnut usien jyrsivät niitä.

Sopivia ovat mm. pihlaja, leppä, haapa, paju, koivu ja hedelmäpuut (omenapuu on usein suosittu vaihtoehto). Haitallisiksi lehtipuista on sanottu tuomea ja tammea, havupuissa taas on usein pihkaa. Oksat pitää poimia paikasta, jossa ei ole käytetty hyönteismyrkkyjä (esim. omenapuissa), eikä oksia saa saasteiden vuoksi poimia liian läheltä vilkasta autotietä, eikä läheltä paikkaa jossa näkyy luonnonlintujen ulosteita. Homeisia tai mätiä oksia ei kannata kerätä.

Ulkoa tuotu puu kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää saunassa, sekä ainakin jynssätä puhtaaksi kuumalla vedellä.

Orsien kiinnittämiseen löytyy paljon tapoja, esimerkiksi:

• Pujota orren päät pinnojen välistä
• Kiinnitä orret nippusiteillä pinnoihin
• Ruuvaa orren päähän koukku ja ripusta siitä
• Ruuvaa orren päähän ruuvi ja kiristä pinnaan kiinni

Yleinen materiaali häkkien pohjalla on sanomalehti. Tämä kelpaa hyvin varsinkin lajeille, jotka eivät vietä luonnossa paljoa aikaa maassa. Sanomalehtiä tosin kannattaa laittaa vasta pari viikkoa vanhoina, jotta painomuste ehtii kuivua.

Luonnossa maasta ruokaa etsivillä lajeilla (kuten neitokakadu ja undulaatti) kannattaa käyttää pohjamateriaalina jotain muuta, joka muistuttaisi enemmän maata. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. jyrsijöiden purut, kuivikepelletit, hiekkapuhallushiekka (“nollakokoa”, joka ei pölyä) tai hevosilla käytettävät pellava- ja hamppukuivikkeet.

Maasta ruokaa etsiville lajeille voi häkin pohjalle heittää esimerkiksi siemensekoitusta, jota linnut voivat etsiä maasta. Tämä toimii näillä hyvänä virikkeenä.

Perustarvikkeisiin lukeutuvat:

• Lintuhäkki
• Orret
• Lelut ja muut virikkeet
• Ruoat
• Kiipeilytelineet
• Lintulamppu
• Matkahäkki
• Suihkupullo
• Juomakippo/-pullo
• Ruokakipot (tuoreet, siemenet, pelletit)

Lisätietoa:

• Harrastajan opas: Tarvikkeet

Hanki linnulle orsiksi aitoja, kuorellisia luonnonpuiden oksia. Hyviä puita ovat esim. koivu, pihlaja, haapa, leppä ja hedelmäpuut. Muoviset orret ja suorat harjanvarsiorret ovat pitkässä juoksussa huonot lintujen jaloille. Luonnonpuu on aina muovia ja sileäksi hiottua, suoraa ortta parempi vaihtoehto.

Koska lähtökohtaisesti linnun tulee päästä päivittäin häkin ulkopuolelle, se tarvitsee siellä kiipeilytelineitä sekä virikkeitä.

Erilaisia kiipeilytelineitä voi ostaa valmiina tai tehdä itse. Helppo esimerkki on mm. joulukuusen- tai päivänvarjonjalkaan laitettu kiipeilypuu.

Kiipeilytelineitä on helppo tehdä itse. Tässä muutamia ehdotuksia:

• Jalustaan kiinnitetty puu (siihen voi ruuvata lisää oksia)
• Kattosta roikkuvat telineet ja orret
• Seinään esimerkiksi L-raudalla (esim. amppelitelineet) kiinnitetyt orret
• Lattiatelineen päälle rakennettu viritelmä (voit kiinnittää orsia toisiinsa kulmamuhveilla)

Lisätietoa:

• Papukaija.fi: Ideoita kiipeilytelineiksi

Kyllä. UV-valoa antavalla lintulampulla on kaksi tehtävää: se edistää D-vitamiinin tuottamista linnun elimistössä, sekä mahdollistaa linnun nähdä koko spektrillään, sillä linnut pystyvät näkemään UV-valoa, jota ihmiset eivät näe. Tästä syystä linnulle täytyy hankkia lintulamppu. Lintu pystyy kyllä elämään ilman sitä, mutta oikeanlainen valaistus on linnuille niin tärkeä asia jo niiden perus näkökyvyn turvaamisen vuoksi, ettei lintulampusta tule tinkiä.

Lintujen valaistukseksi tulee hankkia juuri lintulampuksi suunniteltu lamppu tai useampia (ei esim. matelija- tai kasvilamppuja). Koska linnut näkevät noin 200 kuvaa sekunnissa, ja loisteputket välkkyvät taajuudella 60 kertaa sekunnissa, tulee loisteputkilampun valaisinrungoksi valita sellainen runko, jossa on välkyntätaajuuden korkealle nostava elektroninen liitäntälaite. Tällaisia runkoja on harvassa, niitä valmistaa mm. lintulamppuihin erikoistunut Arcadia. Vaihtoehtoisesti lintulampuksi voi hankkia tavalliseen lamppukantaan menevän version. Loisteputkilamput ovat kuitenkin suositeltavampia, sillä ne levittävät valoa laajemmalle ja valaisevat näin suurempaa alaa kerralla.

Lisätietoa:

• Artikkeli: Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä?

Hiekkapaperiorsi voi hiertää linnun jalkapohjaa, joten sitä ei suositella käytettäväksi. Linnun kynnet pysyvät yleensä tehokkaasti sopivan pituisina luonnonorsilla. Kynsien kulumista voi tehostaa asettamallla orsia eri kulmiin niin, että linnut joutuvat käyttämään varpaiden puristusvoimaa kiipeilläkseen. Myös lentoonlähdöt ja laskeutumiset kuluttavat kynsiä, joten lentotila on linnulle tästäkin syystä tärkeää. Tarvittaessa häkkiin voi laittaa saataville myös betoniorren.

Lue lisää: Artikkeli: Kynsienhoitovinkkejä lemmikkilinnuille

Linnut pölyävät paljon, joten kotona kannattaa ainakin imuroida säännöllisesti. Parin pienen tai vähän pölyävän linnun kanssa ilmanpuhdistin ei ole välttämätön, mutta muutoin sitä kannattaa jo harkita.

Joka tapauksessa hyvästä ilmanpuhdistimesta on hyötyä ilmanlaadun kanssa, kunhan sitä muistaa puhdistaa säännöllisesti. Hyvä ilmanlaatu edistää myös lintujen omaa terveyttä.

Kysymykseen on vaikea antaa tarkkaa vastausta, sillä se riippuu mm. lintujen määrästä, häkin koosta, pohjamateriaalista, lintulajeista, ruokavaliosta ja monesta muusta tekijästä. Useimmat häkit kuitenkin kannattaa siivota vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin.

Kyllä. Vain, jos lintu ei elä isossa lentohäkissä, eli aviaariossa, (pienten lajien kohdalla vähintään pari neliötä, isommilla tätä isompi), joka mahdollistaa lentämisen, ulkoilutus ei ole välttämätöntä päivittäin. Yleisesti lintua tulisi ulkoiluttaa linnulle turvalliseksi tehdyssä huoneessa päivittäin useamman tunnin ajan. Usein nyrkkisääntönä on vähintään 3–4 tuntia.

Häkin ulkopuolelle pääsy on linnuille tärkeä virike, sekä se mahdollistaa lentämisen niin, että se auttaa lintuja pysymään hyvässä kunnossa. Häkkiin pitkiksi ajoiksi suljettu lintu ei voi hyvin.

Usein linnuille suositellaan 12 tunnin yöunta täysin pimeässä. Tämän avulla pystytään mm. hillitsemään linnun tarvetta pesiä keväisin, kun päivät alkaisivat muuten pitenemään ja tulemaan valoisemmaksi. Liian valoisissa tai rauhattomissa yöolosuhteissa lintukin stressaantuu. Huonosti nukutut yöunet voivat haastavammilla linnuilla lisätä käytöshäiriöitä.

Häkki kannattaa pimentää täysin kunnollisilla pimennysverhoilla tai vastaavilla. Paksut tavalliset verhot päästävät usein valoa läpi.

Kodeissa lemmikkeinä elävät linnut pärjäävät hyvin samoissa lämpötiloissa, joissa ihmiset elävät. Ulkoiltaessa hyvä nyrkkisääntö on aloittaa se silloin, kun ihminen tarkenee ulkona T-paidassa. Eri lajien väleiltä voi löytyä eroja siitä, miten kylmässä ne pärjäävät ulkohäkissä, mutta ne pitäisi totuttaa varovasti viileämpiin lämpötiloihin.

Lintujen siipisulkien leikkaaminen lentämisen vaikeuttamiseksi on lailla kiellettyä Suomessa. Laki astui voimaan vuoden 2024 alussa. Siipisulkien leikkaamisella on lukuisia haitallisia vaikutuksia.

Lisätietoa:

• Lintujen siipisulkien leikkaaminen on kiellettyä -artikkelissa esitellään tarkat lainkohdat ja kuinka tunnistaa lintu, jonka siipisulat on typistetty.
• Miksi siipisulkien typistäminen on väärin -artikkelissa avataan siipisulkien leikkaamisen haitat.

Jo eläinsuojelulaki määrää, että eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi on tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Nyrkkisääntö on siis hankkia lemmikkilinnuille hoitaja tai hoitopaikka, mikäli olet poissa kotoa yhdenkin kokonaisen päivän. On tärkeää, että linnun vesi ja tuoreruoat vaihdetaan ja linnun vointi tarkastetaan päivittäin.

Linnulle voit etsiä hoitopaikan, joka osaa toimia lintujen kanssa, tai lyhyttä parin yön matkaa varten pyytää jonkun hoitamaan linnut kotonasi.

Huolimatta siitä, onko linnulla juomakippo vai -pullo, vesi tulee vaihtaa päivittäin. Juomakippoihin kertyy helposti paljon ylimääräistä roskaa. Juomapulloihin voi taas kerääntyä nopeammin bakteereja.

Seuraavat merkit kertovat yleensä sairaudesta:

• Lintu on tavallista pidempiä aikoja paikoillaan höyhenet aivan pörröllään
• Se on muuten tavallista apaattisempi
• Se ei yritä paeta asioita, joita normaalisti pelkäisi
• Lintu ei syö tai juo kunnolla
• Se oksentaa (ei pidä sekoittaa ruokkimisyrityksiin)
• Linnun höyhenpuku tai iho on huonossa kunnossa tai höyheniä puuttuu laikuttain (kaljut alueet voivat johtua eri syistä kuten nyppimisestä, tai esimerkiksi giardia-loisesta. Höyhenettömyyden syy tulee aina selvittää, se ei ole normaalia).

Linnut ovat saaliseläimiä, joten ne voivat peitellä huonoa oloaan pitkän aikaa. Omistajalta vaaditaan herkkyyttä ja omien lintujen tuntemusta, että sairauden merkit voi havaita ajoissa. Yleensä selkeästi huonovointisella linnulla on jo tosi kyseessä ja tilanne vakava, eikä eläinlääkäriin menoa tule viivytellä.

Lisätietoa:

• Ensiapu – Mitä tehdä hätätilanteessa? -artikkeli kokoaan lyhyen muistilistan linnunomistajien käyttöön. Hätätilanteessa ole aina yhteydessä eläinlääkäriin.
• Eläinlääkärilistalta voit löytää lintuosaavien eläinlääkäreiden yhteystietoja.

Aivan ensimmäiseksi ota yhteys lintuja hoitavaan eläinlääkäriin! Löydät listan lintuja hoitavista eläinlääkäreistä yhdistyksen sivustolta: eläinlääkärilista.

Ensiavun tärkein tarkoitus on aina saada lintu turvalliseen paikkaan, jossa se ei voi loukata itseään lisää, sekä erityisesti pyrkiä välttämään stressiä.

Ensiapuna voit tehdä seuraavat asiat:

• Eristä lintu omaan pieneen häkkiin
• Pidä lintu lämpimänä lämpölampun avulla (myös hehkulamppu tuottaa lämpöä, jos virallista lämpölamppua ei ole)
• Anna linnulle häkkiin vettä, normaalia ruokaa ja esimerkiksi hedelmiä (tai mitä se suostuu syömään)
• Verenvuotoa voi yrittää tyrehdyttää tähän tarkoitukseen sopivalla jauheella, jota saa apteekista. Pienempään vuotoon myös perunajauho käy mainiosti.
• Seinään/ikkunaan törmännyt lintu tulisi laittaa pimeään. Esim. matkahäkkiin, joka peitetään kankaalla.

Lisätietoa:

• Ensiapu – Mitä tehdä hätätilanteessa? -artikkeli kokoaan lyhyen muistilistan linnunomistajien käyttöön. Hätätilanteessa ole aina yhteydessä eläinlääkäriin.

Paras tapa pitää kynnet lyhyinä on edistää niiden luonnollista kulumista. Tämä tapahtuu eri paksuisten ja eri kulmiin sijoiteltujen luonnonorsien avulla. Jotta kynnet voisivat pysyä lyhyinä, on linnun myös käytettävä näitä.

Varsinkin isompi kesy lintu on mahdollista opettaa antamaan jalkansa kynsien leikkuuta tai viilausta varten. Jos tämä ei ole mahdollista, voi linnun joutua ottamaan kiinni kynsien leikkuuta varten. Paras olisi, että väkisin kiinni pitämisestä ei tulisi rutiinia, vaan tämä tehdään vain tarvittaessa ja muokataan ympäristöä siihen suuntaan, että kynnet kuluisivat itsestään.

Lisätietoa:

• Kynsienhoitovinkkejä lemmikkilinnuille -artikkeli.

Jos teflonpannu pääsee ylikuumenemaan hellalla (yleensä unohtunut tyhjänä), nousee siitä hajuttomia ja ilmaa kevyempiä kaasuja, jotka voivat olla linnuille kohtalokkaita. Suomessa on aikaisemmin kuollut tällaisen vahingon takia suuri määrä lintuja.

Myös monissa Air fryereissä, hiustenkuivaajissa, vedenkeittimissä, ilmankostuttimissa, itse puhdistavissa uuneissa jne. on käytetty teflonia. Monet harrastajat suosivat teflonpannujen sijaan valurauta- tai keraamisia pannuja tai muita myrkyttömiä pinnoitteita.

Lisätietoja:

• Teflon on näkymätön tappaja -artikkelista

Läheskään kaikki eläinlääkärit eivät osaa hoitaa lintuja. Yhdistys ylläpitää eläinlääkärilistaa, josta voit löytää lintuja hoitavia eläinlääkäreitä.

Jos linnun kynnet ovat pääseet kasvamaan liian pitkiksi, eikä lintua pysty opettamaan antamaan jalkaa vapaaehtoisesti kynsienleikkuuta varten, voit joutua ottamaan linnun kiinni tätä operaatiota varten. Tarvitset pyyhkeen sekä papukaijan kynsienleikkuuseen soveltuvat kynsisakset, esim. kissan kynsisakset.

Jos linnun kynnet vaikuttavat kasvavan nopeammin, kuin ne kuluvat, kannattaa silti miettiä orsien uudelleenjärjestelyjä, jos se auttaisi kuluttamaan kynsiä paremmin. Kiinnipitäminen voi olla erittäin stressaava kokemus linnulle.

Kynsiä leikatessa on tärkeää seurata, ettei leikkaisi kynnessä kulkevaa verisuonta. Tämä aiheuttaisi verenvuotoa ja kipua linnulle. Suositeltavaa on edetä rauhassa leikkamalla vain pieniä paloja kerrallaan. Varmuuden vuoksi lähelle kannattaa varata verenvuodon tyrehdyttävää ainetta, kuten perunajauhoja. Vaaleista kynsistä verisuonen voi nähdä kirkasta valoa vasten.

Jos leikkaaminen epäilyttää, pyydä avuksi joku kokenut harrastaja tai käytä lintu eläinlääkärillä.

Ihanneruokavalio jäljittelee linnun luonnossa syömää ruokavaliota. Tämä vaihtelee lajin mukaan, eli yhtä ja samaa kaikille lintulajeille sopivaa ruokavaliota ei ole olemassa. Jää omistajan tehtäväksi selvittää, mitä oma laji syö luonnossa ja miten näitä ravinteita voi tarjoilla kotioloissa. Yleensä hyvä ruokavalio koostuu sopivasta siemensekoituksesta, päivittäisistä tuoreruoista (paino vihanneksilla hedelmien sijaan), iduista ja versoista sekä isommilla lajeilla osittain myös pähkinöistä. Lisäksi jotkin suoranokkaiset lajit voivat tarvita hyönteisiä.

Pellettejä voi syöttää pääosin linnuille osana ruokavaliota, mutta ruokavalion ei tulisi rakentua vain niiden varaan tai päälle.

Lisätietoja:

• Harrastajan opas: Ruokinta

Kyllä, kaikki lemmikkilinnut tarvitsevat ruokavalioonsa monipuolisesti tuoreruokaa. Lintujen tuoreruokintaa ei tule lopettaa, vaikka lintu vaikuttaisi nirsolta tai jättäisi tuoreruokia syömättä. Omistajan tehtävänä on tarjoilla linnuilleen niin ahkerasti ja sinnikkäästi erilaisia tuoreruokia, että ne lopulta alkavat linnuille maistumaan. Tuoreruoasta saatavat vitamiinit ja ravinteet ovat lintujen terveydelle ensiarvoisen tärkeitä. Pitkä aika esimerkiksi pelkillä siemenillä eläen tekee suurta hallaa niiden terveydelle.

Lisätietoja

• Harrastajan opas: Ruokinta tarjoaa hyvät yleisohjeet sekä neuvoja tilanteeseen, kuinka toimia jos lintu ei syö tuoreruokaa
• Sallitut ja kielletyt ruoat -artikkeli listaa linnuille sopivat tuoreruoat
• Sallitut luonnonkasvit -artikkeli listaa linnuille sopivia luonnosta kerättäviä tuoreruokia

Linnulle voi tarjota tasapainoisen ja riittävän ruokavalion ilman pellettejä. Tavoitteena pitäisikin olla monipuolinen lajityypillinen ruokavalio. Tämä vaatii perehtymistä oman lajin ruokavalioon.

Monet harrastajat kuitenkin pitävät pellettejä saatavilla, kunhan ruokavalio ei painotu niihin liikaa.

Suomen luonnosta löytyy paljon linnuille sopivia kasveja.

Sallitut luonnonkasvit -artikkelissa muutamia tutuimpia turvallisia luonnonkasveja kuvien kera.

Vaikka esimerkiksi undulaateille ja neitokakaduille monesti edelleen suositellaan ruoansulatushiekkaa, eivät ne oikeasti sitä tarvitse. Yleensä ruoansulatushiekkaa ei suositella annettavan millekään papukaijalinnuille.

Jotkin suoranokkaiset lemmikkilintulajit voivat tarvita ruoansulatushiekkaa siementen hienontamiseen kuvussa. Nykyään hiekkaa ei välttämättä suositella edes peipoille, sillä nekin kuorivat siemenet ennen nielemistä.

Lelut ovat osa linnun virikkeellistämistä. Aikuiset linnut eivät leiki leluilla varsinaisesti samalla tavalla, kuin lapsi leikkii, vaan tavoitteena on tarjota linnulle jotain tekemistä. Luonnossa linnulla kuluisi suurin osa ajasta ravinnon hankkimiseen. Koska kotonamme lintu voi usein syödä ruokansa paljon nopeammin, se tarvitsee jotain tekemistä loppuajaksi.

Jos lintu ei saa riittävästi virikkeitä, sen hyvinvointi kärsii. Se luultavasti aiheuttaa alkuun stressiä, joka voi johtaa esimerkiksi höyhenten nyppimiseen, huutamiseen tai apaattisuuteen.

Linnun virikkeellistäminen on paljon muutakin, kuin pelkkiä leluja. Sitä pitää myös muistaa kehittää jatkuvasti, sillä lintu voi kyllästyä nopeasti erityisesti perinteisiin leluihin. Virikkeellistämiseen voi käyttää esim. seuraavia asioita:

• Reilusti perinteisiä leluja papukaijoilla, joita voi jyrsiä (nämä harvoin kiinnostavat suoranokkia)
• Ruokalelut ja ruoan käyttö virikkeellistämiseen
• Seura
• Mielenkiintoinen ja vaihteleva ympäristö

Suoranokat eivät juurikaan hyödy perinteisistä leluista, ja jyrsittävä materiaali voi jopa lisätä pesimäintoa. Nämäkin linnut hyötyvät kuitenkin ruoalla virikkeellistämisestä, kuten salaattipalloista (turvallinen, johon kynsi ei voi jäädä kiinni) sekä hedelmävartaista.

Vaikka peiliä on pidetty yleensä pienemmillä linnuilla leluna, ei sitä tulisi käyttää. Peilissä näkyvä lintu, oma kuvajainen, ei käyttäydy kuten oikea lajitoveri, mikä voi stressata lintua. Myös peilistä vieroittaminen voi olla linnulle erittäin stressaavaa.

Peilin sijaan kannattaa hankkia linnulle lajitoveri. Kahdesta linnusta on harvemmin paljoa enempää vaivaa, kuin yhdestäkään.

Lisätietoa:

• Lintuharrastuksen myyttejä: peili papukaijan leluna -artikkeli papukaija.fi -sivustolla perustelee hyvin, miksi peili kannattaa jättää pois lintujen virikkeistä.

Ehdottomasti! Näin pysytyt helposti lisäämään lintusi virikemäärää ja vaihtelemaan leluja useammin. Päästäksesi alkuun tarvitset käsittelemätöntä puuta, sisalnarua, sahan sekä poran.

Lisätietoa:

• Tee-se-itse-nurkka Papukaija.fi-sivustolla

Turvallisia materiaaleja ovat mm. käsittelemätön puu (tässä toimivat myös ulkoa tuodut, jotka kannattaa käyttää saunassa, sekä esimerkiksi bambu) ja sisalnaru. Jo näistä pystyy rakentamaan paljon erilaisia leluja. Muita turvallisia materiaaleja ovat esim. pahvi, paperi, kävy ja luffa-sieni. Tärkeintä on tuntea lintu yksilöllisesti: luonnonmateriaalejakaan ei ole tarkoitettu nieltäväksi, vaan tutkittavaksi ja tuhottavaksi!

Ruokaleluissa tulisi välttää sinkittyjä metalliosia, jos ruoka pääsee koskemaan näihin. Erityisen tärkeää se on tuoreruokien kohdalla, joiden vesi voi liottaa sinkkiä.

Seuraavat asiat ovat aiheuttaneet tai voivat aiheuttaa vaaratilanteita:

• Rispaantuneet narut ja kankaat, johon jalka jää kiinni
• Myrkylliset ja käsitellyt materiaalit
• Avainrenkaat (papukaijalla riittää voimaa saada nokkansa jumiin)
• Oman linnun kokoon nähden vääränkokoiset ketjut (jalka voi jääd kiinni), tai ketjut, joiden lenkkien päät on liitetty huonosti toisiinsa

Itse tehtyjen lelujen värjäämiseen voi käyttää sekä turvallisia elintarvikevärejä, että erilaisia marjoja (puulelun voi keittää marjoilla värjätyssä vedessä ja laittaa kuivumaan).

On aivan tavallista, että linnut narskuttelevat nokkaansa käydessään nukkumaan. Tällöin ne ovat usein rentoutuneen näköisiä, höyhenet hieman pörröllään sekä mahdollisesti toinen jalka ylhäällä.

Monet linnut nukkuvat toinen jalka ylhäällä, luultavimmin säästääkseen lämpöä, sillä jalan suojana ei ole sulkia. Tämä on siis aivan normaalia nukkuvalle tai lepäävälle linnulle.

Joskus lintu voi aristaa jalkaansa, jos se on loukannut sen. Tällöin lintua kannattaa tarkkailla, ja ottaa tarvittaessa yhteys eläinlääkäriin.

Linnun tulisi aina palata vapaaehtoisesti häkkiin, jotta se pysyisi linnun kannalta turvallisena paikkana viettää aikaa; tarpeeton kiinniottaminen on linnulle tarpettonta stressiä. Parhaiten tämä onnistuu, kun häkkiin palaamisesta esim. illalla tekee rutiinin: päivän paras ruoka saadaan tässä yhteydessä häkissä.

Ohessa pieni muistilista aiheeseen liittyen:

• Pidä huoli, että häkki on miellyttävä paikka viettää aikaa
  • Riittävän suuri häkki
  • Riittävästi virikkeitä
  • Häkin sopiva sijoittelu
• Anna linnulle riittävästi aikaa häkin ulkopuolella
• Harjoittele häkkin palaamista riittävästi
• Älä pidä häkkiin palaamista hamaan tulevaisuuteen asti selvyytenä

Linnun kesyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lintu oppii, ettei ihminen ole pelottava asia. Sen pitäisi tapahtua aina rauhallisesti linnun ehdoilla, ilman linnun ahdistamista. Missään nimessä ei tule käyttää mitään asioita, jotka estävät lintua pakenemasta, kuten linnun kiinnipitämistä.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että kun linnulle luo ympäristön, jossa se voi hyvin eikä joudu pelkäämään mitään, se kesyyntyy ajan kanssa.

Lisätietoa:

• Papukaija.fi: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Kesyttämiseen kuluvaa aikaa on mahdoton sanoa, sillä tähän vaikuttavat sekä linnun aikaisemmat kokemukset ihmisestä, että ihmisen oma toiminta. On tärkeää, että lintu saa kesyyntyä rauhassa ilman liikaa yrittämistä.

Parhaimmillaan emojenkin ruokkimat poikaset voivat astua ihmisen kädelle parissa päivässä, jos kasvattaja on antanut ihmisistä hyviä kokemuksia. Ihmistä pelkäämään oppineilla linnuillta voi taas kestää kuukausiakin, ennen kuin lintu oppii luottamaan ihmiseen uudestaan.

Valjaiden pukemisen opettaminen voi olla vaikeimpia koulutettavia asioita linnulle. Lähtökohtana tulee olla, ettei valjaita joudu laittamaan koskaan väkisin linnun päälle, vaan kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Jos lintu pyristelee vastaan, voi tilanne olla sen kannalta äärimmäisen stressaava.

Käsittelyyn tottuneelle linnulle valjaat voi saada puettua suhteellisen helposti, jos lintu esimerkiksi antaa ihmisen nostaa siipeään. Jos näin ei ole, kannattaa aloittaa opettaminen varovasti siitä, että lintu ensiksi laittaa päänsä lenkistä läpi.

Lisätietoa:

Papukaijan opettaminen valjaisiin -artikkeli

Käytännössä mikä tahansa papukaija voi oppia suuren määrän temppuja, kuten esineen noutamista tai koripallon pelaamista. Suurin rajoite on lähinnä kouluttajan osaaminen ja mielikuvitus.

Temppujen opettaminen tapahtuu etenemällä vaihe vaiheelta hitaasti: ensiksi opetetaan pienin mahdollinen askel, josta edetään hiljalleen kohti lopullista versiota.

Lisätietoa:

• Uusien käyttäytymismallien opettaminen(pdf)

Ei.

Suurimmalla osalla linnuista on niin suuri tarve seuralle, että lajitoverin puutteessa ne hakeutuvat ihmisen seuraan. Jos tätä puutetta ei ole, ne eivät välttämättä hakeudu jatkuvasti ihmisen seuraan.

Ei kuitenkaan voida missään nimessä sanoa, että lintu villiintyisi, jos se saisi lajitoverin. Jos ihmisestä on hyviä kokemuksia ja syitä tulla ihmisen luokse löytyy (mm. temppujen opettelu tai muu linnun kannalta hauska puuhailu), tulee lintu hakeutumaan ihmisen seuraan jatkossakin.

Lajitoveri on linnun hyvinvoinnin kannalta lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto. Jos linnulle ei anna syytä pelätä ihmistä, on sinulla luultavasti hetken päästä kaksi kesyä lintua, jotka viihtyvät ihmisseurassa.

Ei täydy, eikä tämä ole suositeltavaa. Linnun hyvinvoinnin kannalta olisi suotavaa, että sillä olisi orsia häkissä ja häkin ulkopuolella, jotka ovat ihmisiä korkeammalla.

Kyseessä on pitkäaikainen papukaijaharrastajien keskuudessa elävä myytti, joka lähtee oletuksesta, että lintujen arvoasteikko parvessa määräytyisi sen käyttämän orren korkeuden perusteella. Papukaijoilla ei kuitenkaan ole havaittu mitään valtahierarkioita luonnossa.

Ongelmat, joiden sanotaan korjaantuvan tuomalla papukaija ihmisen silmien tason alalpuolelle, johtuvat aivan muista syistä, kuten pelosta. Tällöin niihin pitäisi etsiä keinot, jotka edistävät linnun hyvinvointia ja opettavat sille toivottuja asioita.

Lisätietoa:

• Korkeuteen perustuva valta-asema -artikkeli
• Kamppailu valta-asemasta – Faktaa vai fiktiota? (pdf)

Linnut, mukaanlukien papukaijat, eivät käytä puremista osana normaalia kanssakäymistä. Pureminen on lähtökohtaisesti vasta viimeinen puolustautumiskeino, jos elekieli ja pakeneminen eivät auta. Toisin kuin aikaisemmin on opetettu, pureminen ei tarkoita, että lintu yrittäisi dominoida ihmistä.

Lintu voi purra ihmistä esimerkiksi päästäkseen pois ahdistavasta tilanteesta tai puolustaessaan resurssejaan. Se voi olla myös oppinut, että puremisella saa ihmisen käden pois, jos pitää tätä epämiellyttävänä, ja käyttää puremista herkemmin jatkossa.

Pureminen ei koskaan ole linnun vika, sillä se toimii tilanteessa vain parhaakseen näkemällä tavalla. Onkin omistajan vastuulla, ettei hän laita lintuaan tilanteeseen, jossa se kokee tarpeelliseksi purra ihmistä.

Lisätietoa:

• Pureman kunnioittaminen -artikkeli

Ensimmäinen askel linnun purtua ihmistä on päästä tilanteesta pois niin, ettei kummallekaan tule vammoja. On tärkeää pitää päänsä kylmänä, eikä lähteä kostamaan puremista linnulle.

Pureminen ei koskaan ole linnun vika, joten sitä ei tulisi rangaista puremisesta. Esimerkiksi jonkinlainen “välitön palaute”, kuten nokkaan kopauttaminen tai muu vastaava rangaistus, tekee jo pelottavasta tilanteesta linnun kannalta vain entistä ahdistavamman. Tällöin mahdollisesti lisätään puremisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Puremisen kohdalla avainasemassa on sen välttäminen. Linnun elekieltä pitää pyrkiä kunnoittamaan, ja perääntymään tilanteesta ennen, kuin lintu kokee sen niin ahdistavana, että se purisi. Ihminen pystyy löytämään linnun kannalta hyvän kiertotien saada asiat menemään toivomaansa suuntaan, lintu yleensä ei.

Lisätietoa:

• Pureman kunnioittaminen -artikkeli

Lintu päätyy usein ei-toivottuihin paikkoihin, jos sillä ei ole riittävästi sallittua mielekästä tekemistä, tai ei-toivottu paikka/asia (kuten kirjahylly) on riittävän mielenkiintoinen, sekä helposti saatavilla. Linnun säännöllinen häätäminen pois tällaisista paikoista ei välttämättä opeta sille mitään, mutta voi saada linnun pelkäämään ihmistä.

Parhaiten tämä onnistuu seuraavilla askeleilla:

• Pidä huoli, että linnulla on riittävästi sallittuja paikkoja ja mielekästä tekemistä häkin ulkopuolella
• Tee huoneesta riittävän lintuturvallinen, jotkin paikat kannattaa suojata
• Vahvista sallituissa paikoissa olemista
• Älä palkitse lintua kiellettyyn paikkaan menemisestä

Täysin hiljaista lintua ei ole edes olemassa. Jotkin linnut voivat huutaa, kun niillä on kivaa, kun niillä on tylsää, sekä kun muuten vain huutavat. Usein myös linnut huutavat toisilleen tai silkasta huvista. Joskus huutaminen voi olla merkki siitä, että jokin on vialla tai jotakin puuttuu. On kuitenkin asioita, joilla huutamiseen voidaan vaikuttaa:

• Älä vahingossakaan palkitse lintua huutamisesta esimerkiksi menemällä sen luokse tällöin. Näin se ei opi huutamaan perään
• Tarjoa linnulle lisää virikkeitä. Monesti jotain puuhaileva lintu ei huuda, joten tämä voi vähentää huutamista
• Tarkista, että linnun perustarpeet on täytetty, esimerkiksi ettei ruoka ole päässyt loppumaan

Linnut eivät ala pelkäämään mitään asioita ilman syytä. Jos kesy lintu alkaa yllättäen pelkäämään ihmistä, on siinä taustalla jotain huonoja kokemuksia tästä ihmisestä, tai ihmisistä yleensä. Pelottelijan ei tarvitse olla lintua hoitava ihminen: lintu voi oppia yleistämään pelon muihin ihmisiin.

Yksi yleinen syy yllättävälle villiintymiselle on se, että lintua säännöllisesti häädetään pois tietyistä paikoista (monesti sillä oletuksella, että lintu oppisi tämän olevan kiellettyä). Tilanteessa lintu säikähtää ihmistä, ja säännöllinen säikyttely opettaa linnun pelkäämään ihmistä.

Kannattaa kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset:

• Teetkö jotain asioita, jotka lintusi kokee uhkaavana, vaikka et itse pidä näitä uhkaavana?
• Saako lintusi joistain muista ihmisistä huonoja kokemuksia?

Kannattaa myös lukea linnun kesyttämisestä, jotta ymmärtäisit paremmin syitä linnun kesyyntymiseen ja sen kautta mahdollisesti villiintymiseen: Papukaija.fi: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Lintu kesyyntyy, kun se oppii, että ihminen ei ole sille uhka, vaan ihmisen seura johtaa sen kannalta hyviin asioihin. Lintu ei kesyynny, jos se kokee ihmisen käyttäytymisen uhkaavana, vaikka ihminen ei tätä itse tarkottaisi.

Mikä tahansa liika ahdistaminen ja yrittäminen voi alkaa pelottamaan lintua. Jos lintu on ahtaassa tilassa, josta ei pääse pakoon, ei sitä välttämättä huomaa, ellei lue linnun elekieltä tarkasti. Muista, että luottamus on paljon helpompi menettää, kuin saada. Pyri siihen, että lintusi tulisi luoksesi.

Usein lintu ottaa ruokaa tai astuu ihmisen kädelle häkissä, mutta ei häkin ulkopuolella. Tämä johtuu luultavasti siitä, että linnulla ei ole mahdollisuutta perääntyä riittävän kauas häkin sisällä, mutta häkin ulkopuolella se pääsee pakoon ahdistavaa ihmistä. Kesyttämisen tulisi siis tapahtua häkin ulkopuolella, jossa voit nähdä, miten lintusi reagoi sinuun.

Lisäksi yleistä on yrittää opettaa linnulle “kiellettyjä” asioita häätämällä sitä pois ja huutamalla ei:tä. Tämä on kuitenkin linnun näkökulmasta (erityisesti villimmän) pelottavaa, joten toistuvat tällaiset kokemukset opettavat, että ihminen on pelottava asia.

Tyypillisiä virheitä lintua kesytettäessä:

• Liika yrittäminen ja vieressä oleminen, joka ahdistaa lintua
• Linnun kesyttäminen sen ollessa häkissä
• Linnun pelottelu ja poishäätäminen
• Linnun ottaminen kiinni väkisin (älä koskaan yritä kesyttää lintua pitämällä sitä väkisin kiinni!)

Lisätietoa:

• Papukaija.fi: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Höyhenten nyppiminen on ikävä, varsinkin isoilla papukaijoilla esiintyvä ongelma, joka voi vaihdella lievästä höyhenien vahingoittamisesta käytännössä kaikkien höyhenten poistamiseen, joihin lintu ylttää. Tälle ongelmalle voi olla monta syytä.

Ensiksi kannattaa käyttää lintu eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistua, ettei kyseessä ole mikään lääketieteellinen ongelma. Taustalla voivat olla myös ongelmat ruokavalion kanssa, kuten linnulle huonosti sopivat pelletit.

Jos kyse ei ole näistä, monesti kyseessä on stressin aiheuttama ongelma. Tällöin on tärkeää pyrkiä puuttumaan stressin aiheuttajaan. Yleisiä syitä ovat mm:

• Virikkeetön ympäristö ja/tai liian pieni häkki sekä liian pitkä häkissä vietetty aika
• Pesimisvireen aiheuttama stressi, kun lintu ei pääse pesimään
• Käsinruokituilla eroahdistuksen aiheuttama stressi
• Lintua pelottava/stressaava ympäristö

Linnuilla ei ole parven johtajaa. Lemmikkilintujen kohdalla ihmisestä ei tarvitse eikä kannata yrittää tehdä “parven johtajaa”. Parempi tavoite on rakentaa luottamusta, turvallisuutta ja selkeitä rutiineja. Kouluta lintuja positiivisen vahvistamisen ja palkitsemisen kautta.

Pesittäjä on toimintaansa aloitteleva tai satunnaisesti lintujaan pesittävä henkilö. Kasvattajaksi taas mielletään kokeneempi harrastaja, jonka toiminta on suunnitelmallisempaa ja jolle on jo kertynyt enemmän osaamista. Monien pienikokoisten papukaijojen, kuten undulaattien ja neitokakadujen kohdalla yksi kasvattajan kriteereistä on se, että pesitettäviä pareja on useampi kuin yksi.

Kannattaa huomioida, että Suomessa kuka tahansa voi kutsua itseään kasvattajaksi, joten itsensä nimeäminen kasvattajaksi ei välttämättä kerro mitään. Yhdistyksellä on kuitenkin oma kasvatusprojekti, jonka kautta kasvattaja voi saada yhdistyksen sertifikaatin.

Voit heittää munat pois. Joillakin lajeilla on taipumusta krooniseen munintaan, jossa naaras munii enemmän kuin se kestäisi fyysisesti. Tällaisten lajien kohdalla munat kannattaa keittää ja palauttaa haudottavaksi siihen asti, että naaras kyllästyy. Joidenkin lajien, kuten viiriäisten kohdalla ei ole mitenkään epätavallista, että munat hyödynnetään ihmisten ravintona.

Jos haaveilet pesittämisestä, ota selvää hyvissä ajoin yksityiskohtaisesti, mitä lajisi pesittäminen vaatii. Älä kuitenkaan aloita pesitystä vahingossa tulleilla munilla ilman aiempaa pesityskokemusta, sillä tällöin tietotasosi on todennäköisesti vielä puutteellinen.

Lisätietoa:

• Apua! Lintuni munii -artikkeli

Varmin tapa tuhota vahinkomunat on keittää ne. Joissakin lähteissä mainitaan ravisteleminen ja neulalla kuorikalvojen puhkominen, mutta nämä menetelmät ovat epävarmempia. Vahinkomunia ei kannata heittää pois, jos lintu hautoo niitä. Keittämisen jälkeen ne jäähdytetään, merkitään lyijykynällä ja annetaan takaisin linnulle. Tällä ennaltaehkäistään jatkuvan munintakierteen syntyminen. Merkinnöistä tietää, mitkä munat on jo kiehautettu. Kun lintu hylkää munat, joskus heti, joskus vasta luontaisen hautomisajan päätteeksi, voi munat poistaa.

Lisätietoa:

• Apua! Lintuni munii -artikkeli

Ota erittäin tarkasti selvää pesitettävän lajin pesimäkäytöksestä, ympäristöllisistä vaatimuksista, pesimäajan ravitsemuksesta ja muista ominaispiirteistä. Älä tyydy vain yhteen lähteeseen, vaan haali niin paljon tietoa kuin voit. Muista, että poikaset ovat luovutusikään asti vastuullasi, eli yleensä useita kuukausia lajista riippuen.

Ota huomioon, että monien lintujen kohdalla pesittäminen luo niin vahvan siteen emojen välille, että ihmisen rooli linnun elämässä on pienenee aikaisempaan nähden, vaikka lintu olisikin kesy.

Pohdi tarkasti, onko sinun taloudellisesti mahdollista pesittää. Onko sinulla tarpeeksi tilaa koko pesueelle? Onko sinulla varaa ruokkia emojen lisäksi kokonainen poikue? Jaksatko kuunnella poikasen kerjäysääntä vaikka keskellä yötä? Löydätkö kaikille poikasille vastuuntuntoisen kodin?

Lisätietoa:

• Kasvttajalistan yhteydestä löydät eettisen kasvattamisen periaatteet, joita kannattaa noudattaa

Eivät tarvitse, jos et ole pesittämässä. Joskus linnut parittelevat ilman sen suurempia aikeita pesiä. Parittelu ei ole siis merkki siitä, että munia olisi välttämättä tulossa.

Pesimävirettä voi hillitä vaikuttamalla seikkoihin, jotka kyseessä olevalla lajilla kiihottavat virettä. Yleensä kyse on valon, sateen ja tuoreravinnon määrästä. Kolopesijöillä myös pimeät kolot voivat laukaista linnun pesimisinnot.

Lisätietoa:

• Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito -artikkeli

Käsinruokintaa ei nykyisin suositella muutoin kuin hätätapauksissa. Käsinruokinnasta vaikuttaisi olevan potentiaalisesti haittaa linnuille, joten on parempi, että poikaset saavat kasvaa emojen hoivissa herkimmän kautensa.

Käsinruokintaa ei tulisikaan käyttää linnun kesyttämiseksi, vaan vain tilanteessa, jossa poikasen hyvinvointi sitä vaatii. Tosin poikasta, jolla ei ole edellytyksiä hyvään ja itsenäiseen elämään, ei kannata käsinruokinnallakaan pelastaa.

Poikasista saa kesyjä myös sillä, että niitä käsittelee vasta niiden tultua ulos pöntöstä, kun ne tulevat vapaaehtoisesti ihmisen luokse.