Valkovatsa-aratit (Pionites) eli caiquet ovat oma sukunsa, joka jakautuu valkovatsa-aratteihin (Pionites leucogaster) ja mustalakkiaratteihin (Pionites melanocephalus). Etelä-Amerikasta kotoisin olevat, noin 35-40 vuotta elävät caiquet ovat hulppeita temppuilijoita, joiden elekieli, painimalla leikkiminen ja kahdella jalalla hyppiminen on tehnyt niistä YouTube-hitin. Lajin taipumus hormonaaliseen aggressiivisuuteen sekä jatkuva hyperaktiivisuus kuitenkin tekevät siitä haastavan lemmikin, eikä valkovatsa-arattia voi suositella ensimmäiseksi linnuksi.
Luonne
Caiquet ovat erittäin aktiivisia lintuja, joiden mielenkiinto samaan asiaan kestää muutaman minuutin, ennen kuin ne kaipaavatkin jo seuraavan virikkeen. Ne ovat todella leikkisiä ja hyvin fyysisiä lintuja, mutta sallivat paijailun vain omilla ehdoillaan. Lintuseurasta huolimatta kesy caique haluaa yleensä myös ihmisen olevan osana touhuja, mikä tarkoittaa, että vapaanaoloaikoina omistaja ei voi kääntää selkäänsä linnulle kovin pitkäksi aikaa.
Lajin suurin miinuspuoli on niiden taipumus ylikiihtymiseen ja täten hormonaaliseen aggressiivisuuteen. Caiqueille on tyypillistä olla territoriaalisia ruokansa ja lelujensa suhteen, ja etenkin keväisin muutokset valossa korostavat kuumaa temperamenttia. Käsiruokituilla, eli ihmisen aikuisiksi kasvattamilla linnuilla ongelmakäytöstä esiintyy huomattavasti enemmän kuin emojen kasvattamilla yksilöillä.
Hoito ja ravinto
Caiquen häkin pinta-alan minimivaatimus on 0,75 neliömetriä yhdelle linnulle. Laji käyttää poikkeuksellisen hyvin koko häkin tilaa hyväkseen lattiasta kattoon. Valkovatsa-aratit leikkivät painien, hyppien, kehoaan hieroen ja luontaisesti temppuillen. Niiden häkin sisustuksessa tyypillistä onkin käyttää erilaisia roikkuvia telttoja, tasoja, pehmoleluja ja muita toisille lajeille epätyypillisempiä leluja. Jatkuvan venkuloinnin vuoksi narut tulee jättää sisustuksesta pois: ikävä kyllä yksi stereotyyppisimmistä tavoista caiquelle menehtyä on kuristua omiin virikkeisiinsä. Leluja tulee vaihtaa usein, ja caiqueharrastajalla uppoaakin rahaa nopea-aineenvaihduntaisen lajin kuluttaman, yllättävän korkean ruokamäärän lisäksi myös alati vaihtuvaan (ja tuhoutuvaan) leluvarastoon.
Caiquet ovat ensisijaisesti tuoreruokailijoita, joille voi tarjota myös pellettejä ja siemeniä. Tuoreruoaksi sopivat erilaiset vihannekset ja hedelmät, mutta erityisen sokeripitoisia hedelmiä kannattaa välttää tarjoamasta liikaa: liiallinen sokeri ylikiihdyttää valkovatsa-arattia herkemmin.
Erityispiirteet:
Caiquet eivät ole hyviä matkijoita. Lisäksi niiden puheääni on melko epäselkeä, metallisen piskuttava ja hento. Sen sijaan ne oppivat todella helposti asiayhteyksiä, syy-seurauksia ja näin ollen temppuja. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös ei-toivotun käytöksen oppimista hyvin helposti.
Caiqueilla on todella vahvat jalat. On tyypilistä nähdä linnun roikkuvan yhden varpaan kynnellä pää alaspäin, samalla kun se syö toisella jalalla herkkupalaa. Vahvoja jalkoja käytetään myös tasajalkaa hyppimiseen ja leikkiessä painimiseen.
Lajit
Valkovatsa-aratin alalajit ovat olleet kiistanalainen asia lajinmäärityksen suhteen: osa lähteistä luettelee alalajit omina lajeinaan. BirdLife Suomen lajiluettelo vaihtoi vuonna 2025 käyttämään luotettua ja arvostettua Avilistin lajiluetteloa, jossa valkovatsa-aratilla on yhä kolme alalajia, eikä näitä ole eroteltu omiksi lajeikseen. Alalajit esitelty lajien jälkeen.
Mustalakkiaratti, Pionites melanocephalus
23 cm / 130-170 g*
Mustalakkiaratti on luultavasti toisiksi yleisin caique-laji lemmikkinä. Sillä on nimensä mukaan musta lakki sekä tumma nokka, kellertävät kasvot, oranssihtava niska, valkoinen vatsa, vihreät reidet ja siivet. Nuorilla vatsa on kellertävä. Kaikista valkovatsa-aratin alalajeista sen erottaa nokan ja lakin väristä. Lajilla on kaksi alalajia: P. m. melanocephalus jaP. m. pallida. melanocephaluksella on oranssit reisihöyhenet. P. m. pallida on melanocephalusta kalpeampi ja sen reisihöyhenet ovat keltaiset.
* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.
Valkovatsa-aratti, Pionites leucogaster (xanthomeria)
23 cm / 165-170 g
Valkovatsa-aratti on luultavasti yleisin caique-laji lemmikkinä, ja suurinosa lemmikkikannasta kuuluu alalajiin P. l. xanthomeria. Kaikilla valkovatsa-arateilla on vaalea nokka, aikuisena oranssi päälaki ja niska, keltaiset kasvot, aikuisena valkoinen vatsa. Nuorilla vatsa on kellertävä ja päälaella voi olla mustia viiruja/laikkuja. Yleisimmällä lemmikkilajilla on keltaiset reidet, tummanharmaat jalat ja päältä vihreä pyrstö. Tämän alalajin kutsumanimi on “Black-legged parrot” (“Mustajalkainen papukaija”).
Alalajit
Valkovatsa-aratin alalaji Pionites leucogaster leucogaster
Kaikilla valkovatsa-arateilla on vaalea nokka, oranssi päälaki ja niska, keltaiset kasvot, valkoinen vatsa. Nimilajilla P. l. leucogaster on vihreät reidet, poiketen muista valkovatsa-aratin alalajeista. Alalaji voi risteytyä muiden valkovatsa-arattien alalajien kanssa, jolloin alalajihybrideillä on kelta-vihreät reidet. Alalajin kutsumanimi on “Green-thighed parrot” (“Vihreäreisinen papukaija”).
Valkovatsa-aratin alalaji Pionites leucogaster xanthuru
Kaikilla valkovatsa-arateilla on vaalea nokka, oranssi päälaki ja niska, keltaiset kasvot, valkoinen vatsa. Alalaji muistuttaa muutoin P. l. leucogasteria, mutta sen pyrstö on keltainen ja jalat ovat vaaleanpunertavat. Alalajin kutsumanimi on Yellow-tailed parrot (“Keltapyrstöinen papukaija”).
Lisää aiheen tiimoilta
Harrastajan opas: Elekieli ja käyttäytyminen
Tulisella luonteella varustetut valkovatsa-aratit hyötyvät omistajasta, joka ymmärtää niiden elekieltä ja osaa kohdata linnut oikealla tavalla.
Pureman kunnioittaminen
Kesyä lintua saattaa käsitellä tavoin, jossa ohitetaan linnun oma tahto. Puremassa on voimakkaampikin viesti kuin vain kipu.
Harrastajan opas: Käsittely ja koulutus
Arki älykkäiden mutta helposti kiihtyvien ja nopeasti turhautuvien arattien kanssa käy helpommaksi, jos lintuja kouluttaa tarkoituksella.