Lemmikkilinnun hyvinvoinnin peruspilarit

Koti » Artikkelit » Lemmikkilinnun hyvinvoinnin peruspilarit

Kirjoittaja: Jarmo Tuutti, julkaistu alun perin juttusarjana uutiskirje Kaikujassa 2011-2013

Mistä tekijöistä rakentuu hyvinvoiva lemmikkilintu? Tähän artikkeliin on koottu keskeisimmät asiat lemmikkinä elävien lintujen hyvän elämän tukemiseksi. Jokaisen lintuharrastajan on hyvä ymmärtää, mihin asioihin kiinnittää erityistä huomiota, jotta lintu voisi voida mahdollisimman hyvin.

Tiivistelmä artikkelista: 
• Välitön fyysinen hyvinvointi: sairauksien ja onnettomuuksien ehkäisy, eläinlääkärin hoito tarvittaessa.
• Terveellinen ruokavalio: Lajityypillinen, terveellinen ruokavalio ja raikas vesi.
• Käytöksellinen hyvinvointi: ei turhaa stressiä tai pelkoa sekä valinnanvapaus
• Mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen: riittävät tilat, virikkeet, lelut, lajiseura.
• Lajille sopiva ympäristö: lajille sopivat ajanviettopaikat, siisti ympäristö, mahdollisuus lepoon, sopiva päivän ja yön vuorottelu, lintulamput.

Eläinten hyvinvointia voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Osa korostaa hyvinvointia kivun poissaolona, kun jotkut taas keskittyvät ruoan ja veden riittävyyteen. Eräs tapa tarkastella hyvinvointia on jakaa se kahteen osa-alueeseen: fyysiseen hyvinvointiin sekä tämän päälle rakentuvaan psyykkiseen hyvinvointiin. Hyvinvointi muodostaa kuitenkin suuremman kokonaisuuden, jossa kaikki osa-alueet ovat yhtä tärkeitä. 

Brittiläinen Farm Animal Welfare Council on jo useampi vuosikymmen sitten esittänyt ”Viiden vapauden” mallin. Sen mukaan eläimellä pitäisi olla viisi vapautta, jotta se voisi vankeudessa hyvin. Näitä ovat 1. vapaus nälästä ja janosta, 2. Vapaus epämukavuudesta (tarkoittaen asianmukaista ympäristöä ja suojaa), 3. vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista (ennaltaehkäisy sekä nopea diagnoosi ja hoito), 4. vapaus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä (riittävästi tilaa, oikeat olosuhteet ja virikkeet ja lajikumppaneiden seura, sekä 5. Vapaus pelosta ja ahdistuksesta.

Tämän viiden vapauden mallia soveltaen päädyin luomaan hyvinvoinnin peruspilarit lemmikkilintuja koskien. Oheinen viitekehys ei ole minkään tahon ”virallinen” tapa esittää eläinten hyvinvointia, vaan mukailee Farm Animal Welfare Coucilin mallia, jota olen muokannut sopimaan mielestäni paremmin lemmikkilintuharrastajille. 

Tällaiset viitekehykset eivät suoraan ole lopullinen ratkaisu eläinten hyvinvointiin, vaan tapa pyrkiä jäsentämään tietoa paremmin: olen pyrkinyt saamaan kaiken oleellisen lemmikkilintujen hyvinvointiin vaikuttavista asioista mallin yhteyteen. Mallissa alimmat tasot ovat ”peruskiviä”, joiden puutteet voivat vaikuttaa eläimen hyvinvointiin välittömästi. Kolme peruspilaria taas vaikuttavat pidemmällä aikavälillä, mutta ovat edelleen aivan välttämättömiä, jotta lemmikkilintu voisi elää laadukasta elämää.

• Fyysinen perushyvinvointi: sisältää kaiken välittömän hyvinvoinnin, kuten sairauksien tai kivun välttämisen sekä tarvittaessa nopean hoitamisen. Siihen kuuluu myös jatkuvasti saatavilla oleva tuore vesi sekä päivittäinen ruokinta.

• Lajityypillinen ruokavalio: jatkuvasti saatavilla oleva raikas vesi sekä lajityypillinen ja laadukas ruokavalio ovat tärkeä hyvinvoinnin peruspilari. Puutteet ruokavaliossa näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä ja voivat vaikuttaa negatiivisesti linnun elinikään sairauksien ja puutostilojen muodossa.

• Käytöksellinen hyvinvointi: Elämä ilman tarpeetonta pelkoa tai stressiä. Lintua siis kohdellaan hyvin eikä sille aiheuteta stressiä käyttämällä sen kannalta pelottavia menetelmiä tai altistamalla sitä muuten tarpeettomille pelottaville tilanteilla. Sisältää myös mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöön omalla toiminnallaan.

• Virikkeellistäminen: Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen virikkeiden kautta, kuten lelut, ruoalla virikkeellistäminen, mielenkiintoinen ympäristö sekä tietenkin seura on tärkeää kaikille lemmikkeinä eläville linnuille. Virikkeellistäminen ei siis tarkoita vain parin lelun laittamista häkkiin, vaan vaatii paljon enemmän.

• Ympäristö ja tilat: kaikissa niissä ympäristöissä joissa lemmikkilintu oleilee, järjestetään sille sopivat olot niin lämpötilan, ilmankosteuden, valon määrän ja laadun, vuorokausirytmin kuin ympäristön koonkin (esim. riittävän suuri lintuhäkki) puolesta.

Mitään edellä esiteltyä osa-aluetta ei tule sivuuttaa, vaan ne kaikki luovat yhdessä pohjan hyvinvoivalle lemmikkilinnulle.

Osa 1: Fyysinen perushyvinvointi

Fyysinen perushyvinvointi on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee mieleen puhuttaessa eläinten hyvinvoinnista. Käytännössä tällä tarkoitetaan ensisijaisesti välitöntä hyvinvointia, jonka avulla eläin saa elää ilman kipua tai muita vastaavia hyvinvointia heikentäviä tiloja. Fyysisen perushyvinvoinnin turvaamisen voidaan katsoa sisältävän kaksi osaa:

1) Ongelmien estämisen sekä 

2) Ongelmien esiintyessä nopean ja asianmukaisen hoidon.

Ongelmien estäminen sisältää seuraavat osa-alueet:

• Loukkaantumisia ja siitä aiheutunutta hyvinvoinnin heikkenemistä voidaan välttää suunnittelemalla linnun ympäristö riittävän turvalliseksi sekä pitämällä huoli, että muut linnun kanssa vuorovaikutuksessa olevat eivät aiheuta linnulle vaaraa (ihmiset, muut linnut sekä muut lemmikit).

• Sairauksia voidaan ehkäistä tarjoamalla linnulle sopiva ympäristö (mm. kosteus sekä lämpötila), laadukkaalla ruokavaliolla sekä riittävällä linnun tilojen hygienialla. Lisäksi on tärkeää pyrkiä estämään sairauksien leviäminen mm. karanteeneilla.

• Myrkytykset ovat yksi potentiaalinen ongelma lintujen kanssa, jotka kokeilevat monia eri asioita nokillaan. Tästä syystä kaikkien linnun ympäristössä olevien materiaalien (kuten lelut, häkki tai huonekasvit) pitää olla myrkyttömiä, samoin ruokien (kuten avokado). Jos et ole varma jonkin asian turvallisuudesta, varmista se ensin. 

Joskus kuitenkin voi käydä niin, että kaikesta huolellisuudesta huolimatta lintu sairastuu tai loukkaantuu. Tällöin on tärkeää pyrkiä antamaan sille nopeasti asianmukaista ensiapua

sekä järjestää linnulle asiantuntevaa hoitoa. Fyysinen hyvinvointi on kivijalka, jonka pystyssä pysyminen täytyy asettaa myös muiden hyvinvoinnin pilarien edelle: jos lintu esimerkiksi jonkin takia tuntee kipua, täytyy se hoitaa ensiksi (ja joskus tämä hoitaminen voi aiheuttaa pelkoakin, tai vaatia pienemmässä tilassa kuten matkahäkissä olemista eläinlääkärissä olon ajan). Kun lintu voi fyysisesti hyvin, pitää varmistaa myös muut osa-alueet. 

Ensiavusta voit lukea tarkemmin artikkelista “Ensiapu: Mitä tehdä hätätilanteessa?”

Lintua hoitamaan pitäisi löytää asiantunteva eläinlääkäri. On syytä muistaa, että läheskään kaikki eläinlääkärit eivät osaa hoitaa lemmikkilintuja, joten kannattaa selvittää jo ennakkoon lähin lintuja hoitava eläinlääkäri. Ja vaikka ketään ei ole lähellä, kannattaa tällaiselle aina soittaa.

Lista lintuja hoitavista eläinlääkäreistä löytyy yhdistyksen kotisivuilta. 

Osa 2: Ympäristö ja tilat

Toinen hyvinvoinnin ”kulmakivistä” liittyy linnun ympäristöön. Varsinkin välittömään hyvinvointiin liittyen ympäristön muuttujien on oltava sopivat, sekä pidemmällä tähtäimellä ympäristön on oltava muutenkin linnun kannalta riittävä sekä mahdollistettava linnulle lajityypillinen elämä.

Lämpötila ja ilmankosteus:

Sisällä elävän lemmikkilinnun kohdalla lämpötilan suhteen yleensä riittää, että tiloissa on riittävän lämmin ihmisille. Tällöin lemmikkilinnutkin pärjäävät siellä. Ulkona pidettävien lintujen kohdalla lämpötilat voivat aiheuttaa hieman enemmän haasteita. Tällöin on tiedettävä, millaisissa oloissa omien lintujen sukulaiset elävät luonnossa ja esimerkiksi millaisia lämpötiloja ne kestävät ilman ongelmia (äärilämpötiloja kannattaa tietenkin pyrkiä välttämään, vaikka lintu sen kestäisikin).

 Ilmankosteudeksi suositellaan 40–60 %. Trooppisesta ympäristöstä tulleille linnuille suositellaan tämän skaalan ylempää puolta. Ilmankosteuden tarkkailuun ja säätämiseen kannattaa hankkia ilmankostutin sekä ilmankosteutta mittaava mittari. Kosteutta on lisäksi helppo lisätä ”paikallisesti” säännöllisellä lintujen suihkuttelulla. Yleisesti ottaen lintuja tulee pitää myös vedottomassa paikassa.

Sopiva valaistus ja päivärytmi:

Yksi tilojen ominaisuus on myös valon määrä sekä toisaalta valoisan ja pimeän suhde. Suurimmalle osalle lemmikkilintuja suositellaan 12/12-unirytmiä sekä keinovaloja. Yleinen suositus on hankkia päiväksi UV-lamppu, joka auttaa ainakin hieman D-vitamiinin tuotannossa sekä mahdollistaa linnuille sävyjen näkemisen, joita ne eivät ilman UV-valoa näkisi.

Riittävän suuret ja linnulle käyttäytymistarpeille sopivat tilat:

Linnun tilojen olisi mahdollistettava mahdollisimman hyvin lajityypillistä käyttäytymistä. Sen lisäksi, että lintuhäkin tulisi olla riittävän suuri, tulee linnulla olla mahdollisuus päästä häkin ulkopuolelle lentämään riittävän usein sekä riittävän isoihin tiloihin – ”normaalin” lintuhäkin kohdalla päivittäin. Suurempi lintuhäkki mahdollistaa aina enemmän virikkeitä, enemmän liikkumistilaa sekä paremmin mahdollisuudet lajityypilliseen liikkumiseen.

Perinteinen sanonta ”lintuhäkki ei voi koskaan olla liian iso” on hyvä muistaa, kun miettii, millaista lintuhäkkiä on hankkimassa. Aina kannattaa hankkia niin suuri häkki, kuin järkevästi omiin tiloihin mahtuu. Yksittäisenä kertomuksena omien amatsonieni kohdalla voin sanoa, että niiden muutettua 2 neliömetrin tehdasvalmisteisesta häkistä 4,5 neliömetrin lattiasta-kattoon olevaan häkkiin ne myös alkoivat käyttämään tilaa paljon paremmin hyväkseen. Ne liikkuvat häkissä säännöllisesti lentäen sekä olen pystynyt järjestämään niille paljon parempia kiipeilypaikkoja häkin sisäänkin.

Mitkään tilat eivät vielä yksin riitä, ellei sinne ole rakennettu myös sopivia ajanviettopaikkoja, sillä esimerkiksi verhotangot ovat melko tylsiä paikkoja istua (varsinkin jos vaihtoehtona olisi sopivat kiipeilypuut). Sopivilla tiloilla edistetään siis sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia!

Osa 3: Lajityypillinen ruokavalio

Hyvinvoinnin komannessa pilarissa siirrytään aiheisiin, jotka eivät välttämättä näy eläimen hyvinvoinnissa välittömästi, mutta ovat siitä huolimatta erittäin tärkeitä, eikä niitäkään saa unohtaa. Ruokavalio on yksi lemmikkinä elävän linnun pitkän iän tärkeitä tekijöitä. Aina löytyy ihmisiä, jotka elävät huonolla ruokavaliolla tai tupakoiden yli 100-vuotiaaksi, mutta suurinta osaa nämä vahingoittaisivat aikaisemminkin. Sama pätee lintuihin: aina löytyy joitain yksilöitä, jotka ovat pysyneet ainakin näennäisen terveinä pitkään huonommalla ruokavaliolla, mutta pitkässä juoksussa heikko ruokavalio johtaa suurimmalla osalla linnuista terveydellisiin ongelmiin.

Huonon ruokavalion vaikutukset eivät välttämättä näy välittömästi päälle, vaan vuosikymmeniä mahdollisesti elävällä linnulla tähän voi mennä vuosikausia. Mutta kun ne näkyvät, on linnun elinikä luultavasti jo lyhentynyt merkittävästi. Selkeästi havaittavan ylipainon lisäksi väärällä ruokavaliolla voidaan saada ongelmia esimerkiksi linnun maksan kanssa.

Emme luonnollisestikaan pysty sanomaan tarkasti makro- ja mikroravinteiden näkökulmasta, mitä millekin lajille pitäisi syöttää. Tämä kysymys on jopa ihmisten kohdalla hyvin kiistanalainen ja esimerkiksi rasvan vaarallisuudesta ihmisille käydään paljon keskustelua julkisuudessakin. 

Lintujen kohdalla paras lähestymistapa on tarjota niille monipuolinen ruokavalio, joka pyrkii jäljittelemään niiden luonnossa syömää ruokavaliota. Tosin aina mukaan tulee myös harrastajien keskuudessa hyväksi havaittuja käytäntöjä. Logiikka luonnollisen ruokavalion taustalla on yksinkertainen: tietty laji on evoluution kautta kehittynyt selviämään tietyllä ruokavaliolla, jota se on pystynyt omassa ekologisessa lokerossaan hankkimaan. Tällöin paras lähestymistapa on pyrkiä tarjoamaan linnulle vankeudessakin jossain määrin vastaavaa ruokavaliota. 

Tietenkin jotain asioita kannattaa huomioida: esimerkiksi energian kulutus ei lemmikkinä elävällä linnulla ole lähellekään luonnossa elävän energiankulutusta. Tämän takia monesti suositellaankin painottamaan tuoreruoassa kasviksia paljon sokeria sisältävien hedelmien sijaan.

Laadukas lemmikkilinnun ruokavalio muodostuu usein sopivassa suhteessa tarjoilluista päivittäisistä tuoreruoista sekä hedelmistä. Tätä voidaan täydentää tarvittaessa esimerkiksi pähkinöillä tai jopa joillain erikoisemmilla ruoilla. Avainasemassa on ymmärtää oman lajinsa vaatimukset.

Pellettien rooli on jossain määrin kiistanalainen. Nykyisin Suomessa monet harrastajat suosittelevat tarjoamaan pellettejä monipuolisen ruokavalion lisänä, mutta linnun ruokavaliota ei pitäisi pohjata pelkästään pellettien päälle. Tästä aiheesta voit lukea lisää esimerkiksi E.B. Cravensin suomennetusta artikkelista Papukaija.fi-sivustolla: ”Näkökulmia pellettipohjaiseen ruokavalioon”. Joka tapauksessa paras lähestymistapa on tarjota linnulleen mahdollisimman monipuolinen ruokavalio, joka pyrkii jäljittelemään kyseisen lajin luonnollista ruokavaliota.

Osa 4: Virikkeellistäminen

Lemmikkilinnuista (ja erityisesti papukaijoista) puhuttaessa puhutaan paljon leluista. Valitettavasti aina ajoittain tulee vastaan tilanteita, joissa linnulle on ostettu leluiksi esimerkiksi muutama keinu ja peili. Virikkeellistämisen osalta tämä ei riitä alkuunkaan.

Virikkeellistämisestä puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että virikkeellistäminen ei koske vain papukaijoja: suoranokkien virikkeellistäminen on myös erittäin tärkeää. Lue lisää: Suoranokkien virikkeellistäminen -artikkelissa.

Wikipediassa virikkeellistäminen (enrichment) määritellään vapaasti suomennettuna seuraavasti: ”Eläinten pitämisen periaate, jossa vankeudessa eläville eläimille tarjotaan ympäristön ärsykkeitä, jotka ovat tarpeen niiden psykologisen sekä fyysisen hyvinvoinnin kannalta.” Käytännössä virikkeellistämisen avulla pyritään tarjoamaan vankeudessa elävälle eläimelle mahdollisuus toteuttaa käyttäytymistarpeitaan.

Jos luonnossa ison osan ajasta ruokaa etsiviltä ja lajitoverien kanssa vuorovaikutuksessa olevilta eläimiltä (jollaisia linnut lähtökohtaisesti ovat) poistetaan mahdollisuus toteuttaa näitä tärkeitä käyttäytymistarpeita (esimerkiksi pitämällä lintua pitkään virikkeettömässä häkissä), niiden hyvinvointi heikkenee merkittävästi. Käytännössä ongelmat voivat näkyä päälle esimerkiksi stereotyyppisenä käyttäytymisenä, apaattisuutena, höyhenten nyppimisenä tai huutamisena. Päälle näkyvien ongelmien sijaan suurin ongelma kuitenkin on se, että tällaisen tilanteen voidaan olettaa heikentävän eläimen itse kokemaan subjektiivista hyvinvointia.

Wikipediassa on listattuna seuraavat virikkeellistämisen kateogriat: aistiärsykkeet, ruokailu, esineiden manipulointi, ympäristö, sosiaalinen vuorovaikutus, koulutus ja pulmapelit. Siinä missä ”perinteiset” manipuloitavat lelut ovat yksi tärkeä virikkeellistämisen kategoria ainakin papukaijoille, ne eivät yksin siis riitä. Virikkeitä tulisi pyrkiä tarjoamaan mahdollisimman monipuolisesti eri kategorioista. 

Erityisesti tärkeää on ruokailu virikkeenä (esim. erilaiset tavat tarjota ruokaa), seura sekä monipuolinen ja riittävän iso ympäristö. Koulutus on myös erinomainen virike, mutta luonnollisesti se voi olla haasteellista, jos omistaa ison parven villejä lintuja. Usein linnuille annettavia keinuja ei varsinaisesti voi edes kutsua ”leluksi”, ainakaan siinä mielessä, että kyseessä olisi manipuloitava esine. Keinujen, tikkaiden ja muiden kohdalla on kyse ympäristöstä. Ne voivat olla hyviä lisiä ympäristöön, jos lintu niitä käyttää. Toisaalta niiden, kuten kaikkien muidenkin virikkeiden, kohdalla kannattaa seurata lintua: jos virike ei kiinnosta, kannattaa se vaihtaa. Usein varsinkin manipuloitavat virikkeet unohdetaan melko nopeasti, jolloin ne kannattaa korvata jollain uudella ja palauttaa myöhemmin.

Linnuille peilit eivät ole hyviä virikkeitä. Ne eivät riitä korvaamaan seuraa, mutta voivat mahdollisesti aiheuttaa stressiä, kun peilissä näkyvä lintu käyttäytyy arvaamattomasti. Jos lintu taas kiintyy omaan peilikuvaansa, voi siitä vierottaminen olla tarpeettoman stressaavaa linnulle.

Monipuolinen virikkeellistäminen on siis olennainen osa jokaisen lintuharrastajan arkea. Ei voi vain lykätä häkkiin muutamaa lelua ja antaa asian olla. Eri lajien väleillä voi tietenkin olla paljon eroja: esimerkiksi isolla parvella pieniä parvilintuja sosiaalinen puoli on yleensä tärkeämpää. Toisaalta suoranokat eivät usein muutenkaan ole kiinnostuneita manipuloitavista virikkeistä. Pareittain (sekä erityisesti yksin) pidettäville isoille papukaijoille taas erilaiset lelut ovat erittäin tärkeitä nekin.

Osa 5: Käytöksellinen hyvinvointi: ei turhaa stressiä tai pelkoa sekä valinnanvapaus

Käytöksellinen hyvinvointi on, paremman puutteessa, ehkä hieman kömpelö käännös englanninkielisestä termistä ”behavioral welfare”. Sen voidaan katsoa sisältävän sekä stressittömän elämän, että myös mahdollisuuden vaikuttaa ympäristöön omilla valinnoillaan.

Esimerkiksi UK:n Farm Animal Welfare Councilin viidessä vapaudessa yksi kohta on ”vapaus pelosta ja hädästä”, joka tarkoittaa eläimen ympäristöä ja käsittelyä, joiden ansiosta eläin välttyy henkiseltä kärsimykseltä. Olen itse lisännyt tässä mallissa käytökselliseen hyvinvointiin vielä erikseen valinnanvapauden, josta esimerkiksi Susan G. Friedman usein puhuu ja kirjoittaa.

Pelko on eläimen ei-tahdonalainen reaktio, joka käytännössä valmistaa sitä joko taistelemaan tai pakenemaan. Pelkoreaktiot ovat hyvin tuttuja monille lemmikkilintujen omistajille, sillä lintu on jo lähtökohtaisesti varautunut uusia asioita kohtaan. Jos sitä on käsitelty huonosti tai sillä on joistain asioista muuten huonoja kokemuksia, voi tämä varautuneisuus muuttua helposti peloksi. Pahimmillaan kova pelko voi tappaa linnun; tästäkin on olemassa valitettavia esimerkkejä muun muassa eläinlääkärikäynneistä. 

Isoksi ongelmaksi pelko muodostuu myös, jos se on pitkäkestoista tai säännöllistä. Myös luonnossa on asioita, jotka pelottavat lintuja. Merkittävin ero luontoon on se, että kotioloissa lintu ei juuri koskaan pääse riittävän kauas pelottavaa asiaa karkuun, jotta pelkoreaktio laantuisi. Se saattaa lentää ympäri huonetta paniikissa ja voimien loputtua laskeutua johonkin.

Pelon lisäksi on myös muita asioita, jotka voivat aiheuttaa merkittävää pitkäkestoista stressiä, näin heikentäen eläimen hyvinvointia ja jopa aiheuttaen fyysisiä muutoksia. Esimerkiksi virikkeettömyys voi olla yksi stressin aikaansaaja, samoin kova tarve pesiä ilman mahdollisuutta tähän. 

Pitkäkestoinen stressi voi ilmetä stereotyyppisenä käyttäytymisenä (tietyn merkityksettömän toimintamallin toistaminen pitkään), apaattisuutena, huutamisena tai papukaijoille tyypillisenä

höyhenten nyppimisenä. Onkin tärkeää pyrkiä luomaan ympäristö, jossa lemmikkilinnun ei tarvitse pelätä. Lisäksi pelottaviin asioihin (joihin myös ihminen voi lukeutua) totuttamisen pitäisi tapahtua linnun ehdoilla. Käytännössä puhutaan siedättämisestä ja vastaehdollistamisesta, joissa molemmissa tärkeintä on pitää pelottavan ärsykkeen intensiteetti niin pienenä, ettei se aiheuta pelkoreaktiota.

Myös mahdollisuus vaikuttaa ympäristön merkittäviin asioihin, ja erityisesti mahdollisuus välttää ahdistavat tai pelottavat asiat, on tärkeä tekijä lemmikkilinnun hyvinvoinnissa. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että koulutetaan asiat niin, että lintu tekee itse toivotun valinnan: esimerkiksi kädelle astuminen ja häkkiin palaaminen voidaan opettaa tapahtumaan vapaaehtoisesti.

Lemmikkilinnun elämässä tulee kuitenkin ajoittain vastaan tilanteita, jotka aiheuttavat pelkoa, vaikka ennakoimalla ja suunnittelemalla voidaankin vaikuttaa moniin asioihin. Esimerkiksi jokaista lintua ei pystytä totuttamaan käsittelyyn niin, ettei eläinlääkärissä käynti olisi pelottava kokemus sille. Hyvä uutinen lemmikkilinnun omistajan kannalta on kuitenkin se, että jos lintu saa elää arkeaan ilman pelkoa ja stressiä, se voi palautua yksittäisistä harvinaisista pelottavista asioista paljon paremmin.

Lisää aiheen tiimoilta